Olen keskustellut viime aikoina useamman ystävän kanssa siitä, kuinka erilaisia ihmissuhteet ja ystävyyssuhteet olivat nuorempana. Keskustellut niistä syistä, miksi ystävyys säilyy toisten kanssa ja toisten kanssa tiet taas erkanevat. Kuinka paljon itseensä tutustuminen, omien rajojen asettaminen ja omat kokemukset ovat auttaneet näkemään millaisia ihmisiä haluaa elämään ja antaneet rohkeutta sanoa “heipat” sellaisille, joiden kanssa ystävyys ei toimi.

Kun sä onnistut, kuka tuulettaa?

Kun sä onnistut, saavutat jotain sulle tärkeää tai arvokasta, kuka fiilistelee mukana? Kun tutustuu ihmisiin, jotka aidosti haluaa, että sä saavutat kaikki sun unelmat, potkii sua eteenpäin niiden kanssa ja tykkää susta, vaikka välillä kompuroisit matkalla, niin sä tiedät että ne tyypit on sulle oikeita.

Tärkeää on myös osata itse olla onnellinen muiden puolesta. Itse ajattelen asian niin, että mitä enemmän mun ystävät saavuttaa, toteuttaa unelmia ja menee eteen päin elämässä, niin sitä siistimpää ja inspiroivempaa se tekee myös mun elämästä.

Jotenkin ne hetket, kun heität yläfemmat ystävän kanssa asiakkaan rappukäytävässä hyvän diilin läpimenon johdosta, juot skumpat sun yrityksen ihan ensimmäisen asiakkaan kunniaksi tai kun viet sun ystävälle herkkuja, kun hän uskaltaa ottaa ison askeleen eteenpäin ja onnistuu. Kaikki tälläiset hetket jää mieleen, joten onnistumisia pitäisi oikeasti muistaa fiilistellä vieläkin enemmän.

Jokaisen pitää kohdata omat vaikeutensa itse

Vaikka ystävyys on myös toisen tukemista, ei kukaan voi pelastaa tai korjata toista. Ongelmat, haasteet ja vaikeudet pitää kohdata itse, eikä kukaan voi ratkaista toisen ongelmia hänen puolestaan. Kukaan meistä ei ansaitse olla kenenkään “roskakori”, jolle heitetään oma paha olo. Rakentava keskustelu, tunteiden näyttäminen ja asioiden pohtiminen on ok, kunhan se ei kuormita vastapuolta liikaa.

Tilaa, rauhaa ja rakkautta

Ainakin itselleni ystävyys merkitsee myös oman tilan antamista. Itse nään asian niin, että kun itsellä on hyvä olla, rakastava olo elämää, itseä ja muita kohtaan, silloin myös läheisillä on hyvä olla. Itse olen ainakin sellainen ihminen, että tarvitsen myös omaa tilaa, jotta olen selvillä oman elämäni visioista, unelmista ja fiiliksistä.

Ihmissuhteiden pitää tuntua siltä, että sisällä on rauha. Mun mielestä missään ihmissuhteessa ei kuulu olla varpaillaan, pelätä sanomisiaan tai miettiä tuomitseeko toinen sinut. Silloin olet täysin väärien ihmisten ympäröimä.

Voimaantunut olo

Se fiilis, joka sulla jää kun näät ystäviäsi, on tärkeä.

Enkä tässä tarkoita, että joka näkeminen pitäisi olla älytöntä fiilistelyä, elämän rakastamista ja tuulettelua, kuinka kaikki on niin siistiä. Vaikka usein toki onkin.

Olen ollut itse ihmissuhteissa, joissa olen rehellisesti sanottuna ollut uupunut toisen näkemisen jälkeen. Tottakai jokainen meistä haluaa tukea ja auttaa, mutta se kannattaa tehdä oman jaksamisen rajoissa.

Olen niin ikään ollut ja olen edelleen myös ihmissuhteissa, joissa puhutaan tosi aroista, henkilökohtaisista ja kipeistä asioista, mutta se tunne, joka välillämme on, on lempeys ja välittäminen, voimaantuminen. Mun mielestä sillä, kuinka asiat kohtaa, kuinka niistä kommunikoi ja puhuu on tärkeää.

On todella ok olla haavoittuvainen, olla hiljaa, tietämättä mitä sanoa, mutta ei ole ok vetää toista omien ongelmien kanssa alas.

Arvot ja mindset

Miten sun ystävät näkevät tämän maailman? Onko tää makea paikka, leikkikenttä, jossa voi toteuttaa kaikki sun unelmat? Millaisessa maailmassa sun ystävät haluavat elää? Tai miten he haluavat muuttaa maailmaa? Miten he näkevät oman roolinsa?

Yhtenäiset arvot ja ajatusmaailma lähentävät, vaikka itse koen olevani onnekas myös siksi, että tunnen todella erilaisia ihmisiä, jotka näkevät maailman eri tavalla kuin minä. Arvostan sitä, kuinka paljon voin heidän kauttaan oppia avartamaan myös omaa maailmaani.