Askartelet innoissasi unelmakartan, kirjoitat vihkon täyteen unelmia, fiilistelet millaista elämä on kun saavutat tiettyjä välietappeja. Haippailet, että nyt hommat lähtee nousuun ja screenshottailet innoissasi motivaatiolauseita, mutta puolen vuoden päästä olet lähes samassa tilanteessa kuin aiemmin. Mitähän tässä kävi?

On totta, että polku unelmia kohti lähtee omasta mielestä ja ajatuksista, siitä, että uskaltaa uskoa omien unelmien olevan mahdollisia. Kuitenkin välillä on hyvä muistaa, etteivät asiat etene ajatuksen voimalla. Eivätkä asiat etene aina edes tekemällä, jos ei opi muuttamaan toimintamalleja, jotka eivät vie eteenpäin.

Mä uskon, että jokaisen yrittäjän pitää rakastaa niitä oman yrityksen ongelmia. Okei rakastaa on ehkä aika vahva ilmaisu tässä, mutta ainakin positiivisella asenteella olla valmis kohtaamaan ne. Tämä sama pätee minun mielestä kaikkiin unelmiin; pitää olla valmis kohtaamaan ne oman unelman tuomat ongelmat ja haasteet, jos haluaa oikeasti saavuttaa ne.

Totta kai se tekeminen, ihanien motivaatiotekstien lukeminen ja toistensa tsemppailu on kivaa, kun kaikki on hyvin, mutta jos ei halua ratkaista oman yrityksensä, toimialansa tai oman toimintansa ongelmia, ei voi kehittyä.

Kuten yksi mun yrittäjäystävä kerran järkevästi sanoi: “Mun mielestä ihmisten pitäisi enemmän näyttää tekojen kautta mitä unelmia he ovat saavuttaneet, eikä unelmoida pelkästään unelmoimisen ilosta”.