Kun rakastaa sitä mitä tekee, välillä haluaa puskea vaikka läpi kiven, jotta saa asiat onnistumaan. Tämä onkin ollut yksi mielessäni viime aikoina paljon pyörinyt teema: Milloin puskea lisää ja milloin antaa ihanien asioiden ja tilanteiden johdattaa?

Voin myöntää, että olen itse juuri se tyyppi, joka yrittää viimeiseen asti, jos kokee jonkin asian tärkeäksi. Välillä niin paljon, että päätä tulee hakattua seinään. Tai stressattua turhaan.

Olen huomannut, että mitä useammin uskallan hieman löysätä ja luottaa siihen, että asiat kyllä etenevät, vaikka en koko ajan puske 110 % – niin asiat tosiaan etenevät.

Mitä useammin olen sanonut unelmia, toiveitani tai ideoitani ääneen, sitä enemmän ihmiset ympärilläni ovat niitä edistäneet tai niistä innostuneet. Ja mitä useammin ihmiset ympärilläni ovat avanneet suunsa omista unelmistaan ja ideoistaan, sitä useammin olen myös itse pystynyt auttamaan ja edistämään heidän tavoitteitaan.

Vaikka inspiraatiosivut ovat pullollaan “Work hard in silence, let the success be the noice” tyylisiä sanontoja, niin ei niitä kannata mielestäni ottaa liian kirjaimellisesti. Varsinkaan nöyrällä suomalaisella mentaliteetilla. Se, että sinä teet yksin kotona stressaantuneena, hiki hatussa maailman makeinta juttua, josta kukaan muu ei tiedä, ei vie sua eteenpäin. Se, että avaat suusi ja kerrot siitä muille, on osa sen menestystarinaa.

Unelmien eteen pitää tehdä duunia, mutta sen ei tarvitse olla puurtamista. Tai yksinäistä. Tai todella kuormittavaa. Onnellisuus, oppiminen ja menestys tulevat matkan varrella, joten katso päämäärän sijaan kokonaisuutta. Ja anna ihmisten ja elämän yllättää.

Upeaa päivää!

Ajattelin pitkästä aikaa jakaa ajatuksiani ihmissuhteista. Kuten osa teistä tietää, minun ja ystäväni Tero Tiittasen “Miten täältä pääsee pois” kirja tulee kauppoihin elokuun alussa. Kirja on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja sen tähtinä ovat meidän ystävät ja seuraajat – joiden tarinoita löytyy myös kansien sisältä. Kirjaan pääset tutustumaan paremmin painamalla tätä linkkiä.

Vaikka kirjaa kirjoittaessa matka oli lähinnä hauska, hulvaton ja hämmentävä, niin toi se pintaan myös muita ajatuksia ja tuntemuksia niin ihmisyydestä, ihmissuhteista kuin rakkaudestakin.

Me kaikki tarvitsemme erilaisia kokemuksia ihmisistä, erilaisia ihmissuhteita ja erilaisia tunteita, sillä ilman niitä emme kasvaisi ihmisinä tai pystyisi muodostamaan kuvaa elämästä, ystävyydestä tai omista rajoista. Jotta osaa tietää omat rajansa, tulee jonkun ihmisen ensin ylittää ne. Samoin, jotta tietää mistä itse nauttii ihmissuhteissa, pitää jonkun ihmisen ensin toteuttaa kyseisiä asioita.

Jokainen ihminen tarvitsee elämäänsä “peilejä” eli muita ihmisiä, joiden kautta oppii myös itsestään. Vaikka mielestäni itsereflektio, omien unelmien miettiminen ja arvojen ajattelu on äärimmäisen tärkeää, on asioita, joita ei ymmärrä tai opi ilman ihmissuhteita. Usein vasta ihmissuhde todistaa omat ajatuksesi ja elämänarvosi todeksi – on helppo ajatella olevansa jotain mieltä esimerkiksi parisuhteesta, mutta kun tunteet tulevat mukaan ja joku tietty tyyppi sattuu kohdalle, voikin ymmärtää asian ihan eri näkökulmasta.

Kuitenkin elämän tärkein suhde on lopulta suhde itseen. Sillä se luo pohjan niin ihmissuhteille kuin sille, kuinka tulkitsemme tilanteita, vastoinkäymisiä ja ihmisten käytöstä. Sisäinen puheesi vaikuttaa myös omaan jaksamiseen ja kokemuksiin ympäröivästä maailmasta. Tutustu siihen upeaan tyyppiin, joka olet ja muista olla itsellesi lempeä. Toivon, että jokainen tämän tekstin lukenut miettii kolme asiaa, josta on ylpeä itsessään ja kirjoittaa ne ylös – nyt. Paljon rakkautta ja ihanaa alkavaa viikonloppua!

Olen välillä miettinyt, miksi onnistumisen jälkeinen iloinen fiilis on niin lyhytkestoinen. Ikäänkuin heittäisi nopeat high fivet itselleen mielessä ja sitten olisikin jo seuraava homma kiikarissa. Miksi välillä on niin vaikea jäädä nauttimaan arjen hyvistä hetkistä?

Olen viimeaikoina huomannut erikoisen ajatusmallin: Joka tuutista tulee positiivista kannustusta, korostetaan positiivisen ajattelun voimaa ja tsempataan hymyilemään, vaikka ei huvittaisi. No, eräs kaverini heitti hyvin: Eniten ärsyttää se, että itseä ärsyttää. Ei niinkään se ärsytyksen aiheuttaja.

Jos ollaan jo päästy pisteeseen, jossa ärsytys on niin välteltävä tunne, että sen tunteminen lisää ärsytystä, onko positiivisuusajattelu mennyt jo yli?

Mielestäni kenenkään ei pitäisi rankaista itseään siitä, ettei ole aina iloinen, tehokas ja aikaansaava. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja niistä pääsee huomattavasti nopeammin eteenpäin hyväksymällä ne, kuin suuttumalla itselleen niiden tuntemisesta. Anna fiilisten tulla. Se on erittäin ok.

Ihanaa päivää jokaiselle! Oli se sitten huikea, tahmea tai ihan jees.

Tyytymättömyyttä omaan elämään ja ympäristöön on vaikea myöntää edes itselleen. Helpompi on kulkea autopilotilla päivästä toiseen ja toivoa, että asiat ympärilläsi muuttuvat.

Olen useamman kerran elämäni aikana pysähtynyt ajattelemaan oman elämän sisältöä ja myöntänyt, ettei se ole sellaista kuin haluaisin. Kuitenkin kipuilu on ollut täysin pääni sisällä, eikä ympäristössä ole ollut sinänsä vikaa. Se on vain ollut väärä ympäristö minulle, siinä elämän vaiheessa.

Välillä näissä tilanteissa miettii, miksi ihmeessä on rakentanut itselleen elämän, josta ei nauti. Mitä järkeä on puurtaa päivästä toiseen, jos menee itselleen epämieluiseen suuntaan?

Meillä kaikilla on käsitys siitä, mitä haluaisimme olla. Useimmiten näiden toiveiden ja oman toimintamme välillä on jonkin verran matkaa.

Sinä voit itse valita, millaista tarinaa pääsi sisällä kerrot. Syyllistätkö itseäsi siitä, ettet ole saavuttanut vielä läheskään kaikkea elämässäsi vai otatko arjen jännittävänä ja hauskana matkana. Mihin kaikkeen sinä pystyt tulevaisuudessa? Mitä kaikkea maailma vois sinulle tarjota?

Kun uskaltaa päästää irti niistä vaatimuksista ja rajoitteista, joita on itselleen luonut, asiat alkavat järjestyä. Vaikka et olisi vielä tänään saavuttanut kaikkia tavoitteitasi, se ei tarkoita ettetkö voisi saavuttaa niitä pian. Kun päästää irti siitä päässään olevasta suunnitelmasta ja antaa itselleen enemmän vapautta olla, näkee mahdollisuuksia. Niihin kannattaa tarttua.

The willingness to show up changes you.