Vai sittenkin nykyinen sinä ja järkevät päätökset omaan elämään sekä rutiineihin liittyen?

Usein vuoden vaihtuessa monille herää tarve laittaa kaikki kerralla uusiksi. Niin työpaikka, ruokavalio kuin liikuntatottumukset ovat kyseenalaistuksen alla. Halutaan kehittyä ja olla parempia, elää terveellisemmin ja kehittyä vähän lisää. Kuitenkin silloin kun yrittää kerralla kääntää koko oman arjen ympäri, jäävät hommat usein kokeiluksi ja helmikuussa arki on jo samanlaista kuin aiemmin. Ehkä muutamilla pettymyksen tunteilla höystettynä.

Vaikka pyrkisi muutoksilla parempaan elämään, saattaa niiden kautta onnistua tahtomatta aiheuttamaan itselleen riittämättömyyden tai pettymyksen tunteita sekä kokea syyllisyyttä siitä, ettei onnistunutkaan kaikissa tavoitteissa, joita niin kovalla motivaatiolla lähti vuoden vaihtuessa tavoittelemaan.

Entä jos tehokkuusajattelun, pitkän vaatimuslistan ja parannusehdotuksen sijasta loisimme arkeemme parempia rutiineja, yksi kerrallaan. Sellaisia järkevästi toteutettavia eteenpäin vieviä polkuja, sen sijaan, että yrittäisimme juosta viiteen suuntaan pikaspurttia yhtä aikaa.

Elämän ei tarvitse muuttua yhdessä yössä tai edes puolessa vuodessa. Mitä jos unohtaisimme ajatuksen siitä, että aina kaiken pitäisi olla paremmin ja lähtisimme uudistumaan sillä asenteella, että elämä on leikkikenttä, jossa ei tarvitse hampaat irvessä olla rakentamassa aina vain suurempaa ja suurempaa hiekkalinnaa, vaan voi hymyssä suin miettiä myös olisiko kiipeilytelineellä kivempaa.

Askartelet innoissasi unelmakartan, kirjoitat vihkon täyteen unelmia, fiilistelet millaista elämä on kun saavutat tiettyjä välietappeja. Haippailet, että nyt hommat lähtee nousuun ja screenshottailet innoissasi motivaatiolauseita, mutta puolen vuoden päästä olet lähes samassa tilanteessa kuin aiemmin. Mitähän tässä kävi?

On totta, että polku unelmia kohti lähtee omasta mielestä ja ajatuksista, siitä, että uskaltaa uskoa omien unelmien olevan mahdollisia. Kuitenkin välillä on hyvä muistaa, etteivät asiat etene ajatuksen voimalla. Eivätkä asiat etene aina edes tekemällä, jos ei opi muuttamaan toimintamalleja, jotka eivät vie eteenpäin.

Mä uskon, että jokaisen yrittäjän pitää rakastaa niitä oman yrityksen ongelmia. Okei rakastaa on ehkä aika vahva ilmaisu tässä, mutta ainakin positiivisella asenteella olla valmis kohtaamaan ne. Tämä sama pätee minun mielestä kaikkiin unelmiin; pitää olla valmis kohtaamaan ne oman unelman tuomat ongelmat ja haasteet, jos haluaa oikeasti saavuttaa ne.

Totta kai se tekeminen, ihanien motivaatiotekstien lukeminen ja toistensa tsemppailu on kivaa, kun kaikki on hyvin, mutta jos ei halua ratkaista oman yrityksensä, toimialansa tai oman toimintansa ongelmia, ei voi kehittyä.

Kuten yksi mun yrittäjäystävä kerran järkevästi sanoi: “Mun mielestä ihmisten pitäisi enemmän näyttää tekojen kautta mitä unelmia he ovat saavuttaneet, eikä unelmoida pelkästään unelmoimisen ilosta”.

Olen viime aikoina miettinyt paljon ympäristön merkitystä omaan elämään ja sen sisältöön. Välillä on hauska leikitellä ajatuksella, olisiko tehnyt erilaisia valintoja erilaisessa ympäristössä tai kuinka paljon muutama erilainen valinta menneisyydessä olisi vaikuttanut omaan nykyhetkeen.

Tiedostaminen on kaiken alku. On tärkeä tiedostaa, että myös päättämättömyys tai tekemättömät valinnat ovat itseasiassa valintoja. Jos sinä päätät olla tekemättä tai valitsematta, oli syy päättämättömyyteesi mikä tahansa, myös se vaikuttaa elämääsi.

Tyytymättöyys herättää meissä usein tarpeen muutokselle, mutta moni ihminen on myös mukavuudenhaluinen. Omassa tutussa ja turvallisessa elämässä on helppo olla, sillä tietää suunnilleen mitä milloinkin tapahtuu tai millainen oman päivän sisältö tulee olemaan.

Jos elät päivästä toiseen mukavuusalueellasi, mistä voit tietää kuinka paljon parempaa elämäsi voisi olla? Jos et ikinä kokeile muuttaa mitään, ajelehdit elämän ja ympäristön aiheuttamien muutosten varassa.

Miten sinä reagoit muutoksiin? Näetkö ne mahdollisuutena vai herättävätkö ne sinussa pakokauhua?

Pysähdy hetkeksi miettimään ympäristöäsi. Millaisia tunteita huone, jossa istut herättää? Miltä sinusta tuntuu aamuisin herätä omasta sängystäsi? Millainen olo sinulla on, kun ystäväsi laittaa sinulle viestiä?

Kirjoita ylös kaikki positiiviset tunteet, joita ympäristösi; niin asuinpaikka, sen sijainti kuin ihmiset joiden kanssa olet yhteydessä, aiheuttavat. Sen jälkeen listaa myös negatiiviset tunteet. Mihin et ole tyytyväinen ja mitä voisit tehdä asialle?

Jos esimerkiksi aamusi alkavat usein tahmeasti, mieti voisitko ottaa elämääsi uuden aamurutiinin, kuten joogan tai meditoinnin. Katso myös, että ympäristösi on siisti ja rauhoittava, eikä esimerkiksi täynnä muistutuksia deadlineista ja tekemättömistä töistä.

Yllättävätkin asiat voivat vaikuttaa stressitasoomme tai fiiliksiimme, joten kannattaa säännöllisesti pysähtyä miettimään omaa elämää ja ympäristöä. Antaa omien ajatusten virrata. Asioita on helpompi muuttaa vaiheittain. Jos vain odottelee ja patoo tunteita sisäänsä, lopulta ahdistus voi kasvaa niin laajaksi, että on huomattavasti vaikeampi löytää enää alkuperäistä aiheuttajaa tai yksinkertaisia ratkaisuja.

Ihanaa uutta viikkoa! xx

Olen välillä miettinyt, miksi onnistumisen jälkeinen iloinen fiilis on niin lyhytkestoinen. Ikäänkuin heittäisi nopeat high fivet itselleen mielessä ja sitten olisikin jo seuraava homma kiikarissa. Miksi välillä on niin vaikea jäädä nauttimaan arjen hyvistä hetkistä?

Olen viimeaikoina huomannut erikoisen ajatusmallin: Joka tuutista tulee positiivista kannustusta, korostetaan positiivisen ajattelun voimaa ja tsempataan hymyilemään, vaikka ei huvittaisi. No, eräs kaverini heitti hyvin: Eniten ärsyttää se, että itseä ärsyttää. Ei niinkään se ärsytyksen aiheuttaja.

Jos ollaan jo päästy pisteeseen, jossa ärsytys on niin välteltävä tunne, että sen tunteminen lisää ärsytystä, onko positiivisuusajattelu mennyt jo yli?

Mielestäni kenenkään ei pitäisi rankaista itseään siitä, ettei ole aina iloinen, tehokas ja aikaansaava. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja niistä pääsee huomattavasti nopeammin eteenpäin hyväksymällä ne, kuin suuttumalla itselleen niiden tuntemisesta. Anna fiilisten tulla. Se on erittäin ok.

Ihanaa päivää jokaiselle! Oli se sitten huikea, tahmea tai ihan jees.