Black Friday ja Cyber Monday alennukset saavat usein ostajat liikkeelle, tänä vuonna toivottavasti kuitenkin ennemmin nettikauppojen puolella. Olen aiemminkin kertonut mielipiteitäni kuluttamiseen liittyen, mutta viimeisimmästä postauksesta on sen verran aikaa, että haluan kirjoittaa myös tämän hetkiset fiilikseni.

Alkuun haluan kiittää kaikkia, jotka ovat lukeneet aiemman postauksen Äidin ja tyttären tyylit, siinä minä ja äitini kerromme molemmat ajatuksiamme vaateteollisuuteen, tyyliin ja ekologisuuteen liittyen. Olen saanut siitä myös kivoja viestejä teiltä! Jos haluat käydä sen lukemassa, postaus löytyy tämän postauksen alta tai yllä olevasta linkistä.

Nyt kuitenkin tämän päivän teemaan. Mielestäni yleisesti ottaen alennukset ja tarjoukset ovat asiakkaan näkökulmasta hyvä asia. Niitä hyödyntämällä voit saada edullisemmin tarvitsemasi tuotteen ja säästää rahaa. Kuitenkin haaste tulee siinä, että kaikki ihmiset eivät toimi täysin rationaalisesti. Olisihan se helppoa, jos olisi valmis lista asioista, joita tarvitsee ja ostaisi aina pelkästään niitä – ja vielä tarjouksesta.

Usein kuitenkin Black Fridayn ja Cyber Mondayn tyyliset alennuspäivät saavat ihmiset ostamaan myös tosi paljon itselleen tarpeetonta tavaraa, eikä ostopäätöksiä aina mietitä loppuun asti. Esimerkiksi Globe Hope teki mielestäni hyvän vedon ja sulki verkkokauppansa perjantaiksi, muistuttaen asiakkaitaan siitä ettei Black Friday ole syy ostaa tuotteita alennuksia tuijotellen.

No, ostinko sitten itse mitään Black Fridayn tai Cyber Mondayn tarjouksista?

Täytyy myöntää, että käytin useamman tunnin selatessani tarjouksia läpi. Olen nimittäin juuri tuo ylläoleva tyyppi, jolla on se ostoslista. Selasin siis läpi eri nettikauppoja etsien esimerkiksi tietystä tietokoneesta, laadukkaasta valkoisesta t-paidasta, maalaustarvikkeista, tietyistä kirjoista ja kosmetiikasta alennuksia. No, listallani olleista tuotteista löytyi tarjouksessa ainoastaan kosmetiikkaa, joten niitä tuotteita tilasin. Lisäksi matkaan muuten lähti Lidlin Black Week perunapussi 49 sentillä, selvää säästöä siis! (hehe) Siinäpä ne Black Friday -tarjouksien ostokset sitten olivat.

Jos ajatukseni haluaa jotenkin tiivistää, niin itse ajattelen, että omien ostopäätösten kanssa kannattaa olla sopivan suunnitelmallinen. Ei ehkä miettiä jokaista ostosta viikkoja, mutta suunnitella varsinkin isommat ostokset ja jos ostoksilla ei ole kiire, voi checkata säännöllisin väliajoin, jos niistä sattuu olemaan tarjouksia.

Löysitkö sinä hyviä diilejä viime viikolla?

Ihanaa päivää jokaiselle!

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä: KAINOn kanssa

Lähdimme suomalaisen KAINOn kanssa pohtimaan minun ja äitini tyylejä – onko niissä yhteneväisyyksiä? Voisimmeko käyttää samoja vaatteita? Miten äitini pukeutui minun iässäni?

Postauksen loppupuolelta löytyy haastattelu, jossa äitini vastaa kysymyksiin hänen tyylistään ja minä kommentoin vastauksia. Ennen sitä haluan kuitenkin kertoa hieman KAINOsta, jonka valmistamat myös nämä upeat Mielitietty- neuletakit ovat.

KAINO on suomalainen ekologisia arvoja kannattava yritys, joka valmistaa neuleita niin lapsille kuin aikuisille. He suunnittelevat ja valmistavat tuotteensa Suomessa. Näin yrittäjänä minua kiinnostaa aina tarinat yrityksen takana ja myös KAINOn perustajan Niinan tarina on kiinnostava. Hän työskenteli aiemmin parturi-kampaajana, mutta äitiyslomalla käsityöharrastus yltyi ja hän bongasi lehdestä ilmoituksen myynnissä olevista neulekoneista – ja siitä alkoi KAINOn tarina.

Kuvissa kokeilimme toistemme Mielitietty-neuletakkeja sekä Sylvi neulepaitaa. Äidilleni neulepaita oli tyköistuvampi ja hän tykkäsi siitä neuletakin alla. Minulle se taas oli hieman oversize, joten minusta se sopi sellaisenaan vaaleiden farkkujen kanssa. Neule tosin on niin monikäyttöinen, että voisin hyvin kuvitella sen niin puvun housujen kuin tekonahkaisten housujen kaveriksi.

Nyt niihin kysymyksiin!

Mikä sinulle on tärkeää pukeutumisessa?

Äiti: Olen erittäin kiinnostunut kotimaisesta muodista, asusteista, suunnittelusta ja tuotannosta. Viime vuosina olen ostanut pelkästään kotimaisia vaatteita ja koruja. Tärkeintä niissä ovat inspiroiva malli, minulle sopivat värit, kuosit ja vaatteen yksilöllisyys, käyttömukavuus sekä materiaalit. 

Olen tutustunut vuosien mittaan esimerkiksi suomalaista muotia esittelevän projektisi avulla useisiin suomalaisten suunnittelijoiden brändeihin. Säännöllisin välein lisään Instaani seurattavaksi uusia kotimaisia merkkejä.

Pidän siitä, että samat mallit toistuvat eri kankaista tehtynä pidemmän aikaa, jolloin voin löytää jossain vaiheessa itselleni sopivan kuosin ja värin bongaamastani mallista.

“Koen, että hyvin suunniteltu asu on kuin taideteos, joka kuvastaa käyttäjänsä persoonaa.“

Minä: Meillä on ollut muotiopinnoistani lähtien äidin kanssa yhteisenä mielenkiinnon kohteena erilaiset brändit, ekologisuus ja niin skandinaavinen kuin suomalainen suunnittelu. Saatamme välillä linkata makeita vaatteita ja tuotteita toisillemme. Kuinka ollakaan äitini linkkasi minulle eräänä päivänä myös tämän KAINOn neuletakin, jota olin myös itse ihastellut, mutta eri värissä.

Miten tyylimme eroavat? Entä onko niissä yhtäläisyyksiä?

Äiti: Luulenpa, että tyyleissämme on jossain määrin samantyyppistä rentoutta. Ikäerosta johtuen vaatetuksemme ei kuitenkaan ole suurimmalta osaltaan samanlainen, mutta ihastelen monia vaatteitasi, joita olisin hyvin voinut nuorempana ostaa. Mielenkiintoista onkin ollut seurata, kuinka ja millaisina trendit toistuvat vuosikymmenten aikana. Olen löytänyt joitakin uusia, minulle sopivia värejä, kun olen sovittanut sinun huivejasi, villapuseroitasi tai villatakkejasi. 

Minä: Tuon rentouden allekirjoitan myös, meillä molemmilla taitaa olla vähän sellainen “kaikki tai ei mitään”-tyyli. Välillä on neljää eri väriä päästä varpaisiin ja toisinaan jättikokoinen neule, hiukset ponnarilla ja rennot legginsit jalassa.

Millainen tyyli sinulla oli minun ikäisenä ( 20 – 30 -vuotiaana )?

Äiti: Olen aina pitänyt väreistä. Nuorena seurasin muotitrendejä. Äitini oli erittäin hyvä ompelija, joten hän teki minulle persoonallisia vaatteita muotilehtien kaavoilla pitkälle aikuisuuteen saakka. Myöhemmin teetin vaatteita myös ompelijalla. Tyylini oli kokonaisuudessaan muodin mukainen, mutta ehkä kuitenkin aika klassinen. Jokaisessa vaatteessa piti olla jokin yksityiskohta, joka teki siitä omaperäisen, erilaisen. Tein itse tai ostin koruja. 

Minä: Olen huomannut, että äiti arvostaa erityisen paljon ihmisiä, jotka ovat luovia tai lahjakkaita käsistään. Olen nimittäin saanut kuulla tarinoita hänen lapsuudestaan niin käsin tehdyistä kirjahyllyistä kuin naapureille asti kaavoitetuista vaatteista. Tämä on mielestäni upeaa ja toivoisin, että tässä usein halpatuotanto kulmalla menevässä ja myynnin volyymiin perustuvassa nykymaailmassa osattaisiin laajemmin nähdä suunnittelutyön, laadun ja luovuuden arvo. Ennemmin 15 € neuleen hintalapun pitäisi kauhistuttaa kuin 150 €. Ihan jo lähtöisesti siltä kulmalta, ettei ensimmäisen valmistaja luultavasti ole saanut kovin hyvää korvausta työstään eikä materiaali luultavasti ole kovin kestävää.

Millaisia materiaaleja käytät?

Äiti: Tärkeää minulle ovat tuotteiden eettisyys ja ekologisuus niin materiaaleissa kuin tuotannossakin. On hyvä, että valmistuksen ja tuotannon läpinäkyvyyttä on lisätty ja aihealueesta keskustellaan monipuolisesti.

Käytän enimmäkseen luonnonmateriaaleja, mutta myös muuntokuidut kiinnostavat, jos ne ovat laadukkaita ja ekologisia. Uudet, kehitteillä olevat materiaalit ovat innostavia. Vaikkapa kierrätettyjen vaatteiden muuntaminen uusiksi kankaiksi, muovijätteestä tehdyt kankaat tai Aalto-yliopiston kehittämä Ioncell.

Olen ollut todella tyytyväinen siihen, että suunnittelun lisäksi KAINOn tuotteet valmistetaan Suomessa langasta neuloksiksi ja valmiiksi tuotteiksi. Omat materiaalisuosikkini toteutuvat KAINOn puhtaina, laadukkaina luonnonmateriaaleina. Lisäksi räätälöinti-, huolto- ja korjauspalvelu jäi KAINOn sivuilta mieleen, sillä uusien vaatteiden sijaan kannatan ehdottomasti omien nykyisten vaatteiden korjaamista tai räätälöintiä uudenlaiseksi tuotteeksi.

Minä: Äiti on tässä asian ytimessä. Mielestäni on ihan ok välillä ostaa vaatteita, jotka eivät ole välttämättä kaikilta aspekteilta hyviä arvoja kannattavia, mutta ehkä tässäkin toimii tuo tuttu 80/20 sääntö. Kun vaatekaapista löytyy laadukkaita, hyviä arvoja noudattaen valmistettuja ja kestäviä vaatteita, niistä riittää iloa kymmeniksi vuosiksi. Vaatekaappia voi maustaa sitten erilaisilla sesonkituotteilla halutessaan. Vaikka ekologiset tuotteet ovat usein hinnakkaampia, kannattaa asiaa ajatella arvojen lisäksi taloudellisesta näkökulmasta pitkällä aikavälillä. Jos saat laadukkaasta neuletakista kymmeneksi vuodeksi iloa, se tulee lopulta halvemmaksi kuin yli puolta halvemmalla ostettu, joka on jo seuraavana jouluna niin nukkainen, että koet tarvitsevasi uuden. Omaan tyyliin saa vaihtelua myös lainaamalla vaatteita toisiltaan. Juuri neuletakit ja neuleet ovat hyviä vaihdokkeja, sillä niissä esimerkiksi koon ero ei yleensä haittaa.

Kannattaa myös ehdottomasti vierailla KAINOn nettisivuilla, sieltä löytyy tuotekohtaisesti materiaalit, ominaisuudet ja sertifikaatit sekä oman koon valintaa helpottavat taulukot. Sivuille pääset tästä: KAINO shop

Jos innostuit Mielitietty-neuleista (takit, paidat tai hame), niin koodilla Maiju15 saat 15% alennuksen 23.11.2020 asti.

Mikä sinulle on vaatteissa tärkeää?

Kuten olen aiemmin useasti hehkuttanut – maanantai on useimmiten yksi suosikkipäivistäni! Pääsee edistämään mielenkiintoisia duunihommia ja luomaan uutta. Tämä maanantai kuitenkin alkoi ihan erilaisella fiiliksellä. Illalla uni ei tullut, kun ajatuksia pyöri päässä kauppalistasta ihmissuhteisiin ja työjutuista erilaisiin tunteisiin. No, arvatakin saattaa ettei huonosti nukuttu yö välttämättä luo parasta mahdollista pohjaa pirteälle ja iloiselle päivälle.

Aiemmin jätin huonot fiilikset usein omaan tietooni ja tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että edes tunsin negatiivisia tunteita. Mikä mussa on vialla? Eihän mulla ole mitään syytä tuntea näin?

Kuitenkin silloin, kun uskalsin ensimmäisen kerran huonon fiiliksen hetkellä avata suuni ystävilleni ja kertoa, ettei fiilis ole paras mahdollinen, sain mahtavia keskusteluja ja samaistuttavia ajatuksia. Harva meistä haluaa kuormittaa toisia, mutta tunteista voi puhua myös rakentavasti, laittamatta niitä tiettyyn laatikkoon.

Mielestäni käsitteen “huono päivä” voisi heivata sanavarastosta pois. Sillä kaikki tunteet kuuluvat elämään, eikä meidän kuuluisi liikaa lokeroida onko tietty tunne “hyvä” vai “huono”. Eikä negatiiviseksi mielletyt tunteet välttämättä tee päivästä huonoa, vaan ne voivat myös olla kehittäviä. Niitä ei mielestäni kannata sysätä sivuun.

Pidemmällä aikavälillä olen huomannut, että mitä rohkeammin kertoo tunteitaan, sitä tasapainoisemmaksi oma tunne-elämä muuttuu. Kun tunteita pitää liian kauan sisällään, ne saattavat helposti paisua tai tulla ulos hallitsemattomasti. Kun tunteista puhuu rehellisesti, on myös muiden helpompi pysyä kärryillä.

Vaikka tämä teksti on aikalailla ajatuksen virtaa tästä maanantaiaamusta, niin toivon, että jokainen muistaa ettei jokaisen päivän tarvitse olla täynnä iloa ja hyvää fiilistä, eikä se silti tee päivästä “huonoa”. Anna itsesi vain tuntea, sen tarkemmin lokeroimatta tunteita “hyviin” tai “huonoihin”. Mikään tunne ei tee kenestäkään saamatonta tai rikkinäistä, vaan tavallisen tuntevan ihmisen. Tunteiden sanominen ääneen vaatii rohkeutta, mutta palkitsee. Ole itsellesi lempeä.

Askartelet innoissasi unelmakartan, kirjoitat vihkon täyteen unelmia, fiilistelet millaista elämä on kun saavutat tiettyjä välietappeja. Haippailet, että nyt hommat lähtee nousuun ja screenshottailet innoissasi motivaatiolauseita, mutta puolen vuoden päästä olet lähes samassa tilanteessa kuin aiemmin. Mitähän tässä kävi?

On totta, että polku unelmia kohti lähtee omasta mielestä ja ajatuksista, siitä, että uskaltaa uskoa omien unelmien olevan mahdollisia. Kuitenkin välillä on hyvä muistaa, etteivät asiat etene ajatuksen voimalla. Eivätkä asiat etene aina edes tekemällä, jos ei opi muuttamaan toimintamalleja, jotka eivät vie eteenpäin.

Mä uskon, että jokaisen yrittäjän pitää rakastaa niitä oman yrityksen ongelmia. Okei rakastaa on ehkä aika vahva ilmaisu tässä, mutta ainakin positiivisella asenteella olla valmis kohtaamaan ne. Tämä sama pätee minun mielestä kaikkiin unelmiin; pitää olla valmis kohtaamaan ne oman unelman tuomat ongelmat ja haasteet, jos haluaa oikeasti saavuttaa ne.

Totta kai se tekeminen, ihanien motivaatiotekstien lukeminen ja toistensa tsemppailu on kivaa, kun kaikki on hyvin, mutta jos ei halua ratkaista oman yrityksensä, toimialansa tai oman toimintansa ongelmia, ei voi kehittyä.

Kuten yksi mun yrittäjäystävä kerran järkevästi sanoi: “Mun mielestä ihmisten pitäisi enemmän näyttää tekojen kautta mitä unelmia he ovat saavuttaneet, eikä unelmoida pelkästään unelmoimisen ilosta”.