Kuva: Tanja Koivisto 

 

Jotenkin alkaa tuntua, että joka vuosi ajattelen samalla tavalla menneestä vuodesta. Kasvoin ihmisenä, opin paljon ja olen kiitollinen kaikesta. Elämä tuntuu olevan jatkuvaa oppimista ja hyvä niin. Tänä vuonna opin kuitenkin enemmän ihmissuhteista ja ystävyydestä kuin koskaan aiemmin.

En ole pitkään aikaan käynyt niin hyviä keskusteluja kavereideni kanssa, kuin tänä vuonna myöntäessäni kuinka hölmösti, omien totuttujen käyttäytymismallieni vastaisesti, itse toimin joissakin tilanteissa. Nämä keskustelut ovat johtaneet todella syvälle ihmismieleen, lapsuuden kokemuksiin ja tavoitteisiin siitä millaisiksi ihmisiksi haluamme kasvaa. Kun on aidosti haavoittuvainen ja auki toiselle, toinenkin pystyy olemaan sitä helpommin sinulle. Tajusin, etten ole ainoa, joka välillä taistelee omia fiiliksiä ja omaa käytöstään vastaan.

Ymmärsin myös tasapainoisten ystävyyssuhteiden oikean arvon. Olin pitkään se tyyppi, joka hymyilee ja väittää kaiken olevan hyvin, vaikka sisälle sattuu. Olen yleensä ollut se, joka ottaa paljon vastaan eikä osaa sanoa, ettei jaksa kantaa enempää muiden murheita. Viime vuosina olen uskaltanut vihdoin sanoa ystäville arkoja asioita ääneen.

Tänä vuonna ymmärsin, kuinka tärkeää on uskaltaa näyttää oma haavoittuvuus ja puhua siitä ääneen. Kaikilla meillä on omat haavat, pelot ja suojamuurit. Kun oppii kohtaamaan niin omansa kuin muiden lempeydellä ja rakkaudella, elämä helpottuu huomattavasti. Herkkyys, äkkipikaisuus tai etäisyys eivät tee kenestäkään ihmisestä toista huonompaa. Tärkein on osata ottaa vastaan toinen ihminen juuri sellaisena kuin hän on, rikkinäisenä tai ehjänä. Kun haluaa ihmissuhteiden kestävän, pitää olla valmis olemaan auki ja kertomaan milloin oma raja tulee vastaan. Erimielisyydet ja vaikeudet ihmissuhteissa pitää uskaltaa kohdata, eikä juosta karkuun ja ottaa etäisyyttä. Ongelmat kyllä seuraavat perässäsi ihmissuhteesta toiseen. Joskus peiliin katsominen pelastaa paljon. 

 

Don’t run away. Anyone can run away It’s super easy. Facing your problems and working through them. That’s what makes you strong. 

 

 

Share: