Olen välillä miettinyt, kuinka kummallisia kommentteja, heittoja ja tekoja jotkut ihmiset perustelevat aitoudella. Minun mielestä aitoudella ja ilkeydellä ei ole mitään tekemistä keskenään.

Mielestäni negatiiviset ajatukset ja ilkeys persoonassa pitäisi ennemminkin huolestuttaa kuin kokea aitoutena. Se, etteivät muut sano ääneen ilkeitä asioita tai ajatuksia, ei kerro heidän epäaitoudestaan vaan ennemminkin kyvystä nähdä maailma positiivisemmassa valossa.

Kuka sitten on aito?

Ulkopuolisen silmin voi olla välillä jopa mahdoton määritellä kuka on aito. Tekeekö esimerkiksi epävarmuus ihmisestä epäaidon? Tai se, että on esimerkiksi sosiaalisessa mediassa hieman erilainen kuin läheisilleen? Tarvitseeko ihmisen aitoutta analysoida?

Aitoudesta on varmasti yhtä monta käsitystä kuin meitä ihmisiäkin.

Tunnista myrkylliset ihmiset elämässäsi

Mielestäni aitoudella on suurin merkitys omassa henkilökohtaisessa elämässäsi. Sillä, onko joku sinun elämääsi vaikuttamaton henkilö aito vai ei, ei sinänsä ole merkitystä.

Itselleni aitous on tärkeä piirre omissa ystävissäni. Haluan, että minulle ollaan rehellisiä. Mielestäni aito ihminen myös pitää lupauksensa ja toivoo muille ja itselleen aidosti hyvää. Luottamus ja toisen ihmisen, niin ajatusten kuin ajan arvostus ovat itselleni tärkeitä. Mielestäni aito ihminen osaa ottaa itsensä myös huumorilla ja myöntää virheensä.

Mitä mieltä te olette tästä aiheesta? Mistä tunnistaa aitouden ja onko sillä ylipäätään väliä onko joku aito vai ei?

Minulla heräsi ajatuksia tähän aiheeseen liittyen, kun törmäsin Anniina Kankaan kirjoitukseen siitä, kuinka jotkut perustelevat huonoa käytöstään olemalla aitoja.

Anniinan postauksen pääset lukemaan tästä.