Muutos. Tuo sana herättää useita eri tunteita ja kysymyksiä. Millainen muutos? Hyvään vai huonoon suuntaan? 

Itseen liittyvä muutos kuulostaa työläältä ja pitkältä prosessilta. Moni ihminen ei välttämättä koe tarvetta muutokseen, ennen kuin elämässä tapahtuu jokin kriisi. Esimerkiksi ero, läheisen kuolema tai sairaus voi laukaista tunteen tarpeesta muutokselle tai uudelle suunnalle elämässä.

Asta Raami konkretisoi Yritystä Stadiin -tapahtumassa hyvin ihmisen aivojen toiminnan muutamaan lauseeseen, kutakuinkin näin: “Aivomme ovat aluksi kuin lumihanki, kaikki on mahdollista. Kun laskemme kerran mäkeä alas, aivomme automaattisesti laskevat samaa mäkeä jatkuvasti. Mikäli itse ei päätä tehdä toisin, on lopulta niin syvällä urassa, ettei muita vaihtoehtoja enää näe”.

Tämän takia olen kokenut aina kyseenalaistamisen tärkeäksi. Vaikka sinulla olisi nyt ihan hyvä olla, voisivatko asiat olla paremmin? Aiheutatko itsellesi pahaa oloa? Onko elämässäsi asioita, joita pelkäät käsitellä? Päätin itse muutama vuosi sitten poimia juuri ne kaikki käytösmallit ja arvet, joita en olisi halunnut kohdata ja joista aiheutuvasta huonosta olosta olisi ollut helpoin syyttää elämää tai muita ihmisiä.  Yksitellen aloin purkamaan ja käsittelemään jokaikistä niistä. Itsensä heikoksi tunteminen ja oman vajavaisuuden myöntäminen ei todellakaan ole helppoa. Palkitsevaa se kuitenkin lopulta ehdottomasti on.

Kuvat: Tanja Koivisto

Olen aina uskonut, että elämä on juuri sellaista, minkälaiseksi sen itse luomme. Olisi kuitenkin naiivia väittää ettei kasvatuksellamme, elämänkokemuksillamme ja vaikeilla tunteilla olisi vaikutusta elämäämme. Niillä on hyvinkin paljon vaikutusta. Olen viime vuosina matkan varrella todennut, että meillä itsellämme on mahdollisuus vaikuttaa omaan nykyhetkeemme erittäin paljon.

Muutos on hidas prosessi. Tärkeintä on itse haluta muutosta ja uskoa, että sen avulla elämästäsi tulee parempaa. Vaikeat tunteet ja tarve muutokselle on helppo sysätä syrjään, sillä niitä on kivuliasta käydä läpi. Helpompi on löytää syy esimerkiksi olosuhteista tai toisista ihmisistä, kuin katsoa rehellisesti ja avoimesti peiliin. Kuka meistä nyt haluaisi vapaaehtoisesti tuntea olevansa heikko? Kuitenkin se, kuka tai mikä sinua on satuttanut on täysin toissijaista. Tärkein on ymmärtää aiheuttaja ja löytää ratkaisu siihen, kuinka vapautat itsesi näistä tunteista. Anna anteeksi, niin itsellesi, kuin muille, sillä kaunan kantaminen tai syyllisten etsiminen ei tee ketään onnelliseksi. 

Mä olen kokenut, että silloin kuin uskaltaa kohdata itsensä ja oman menneisyytensä täysin rehellisesti, avaa kauan kiinni olleita ovia sisältään. Oppii tuntemaan itsensä ja sitä kautta tietää mitä haluaa. Jos vain päivästä toiseen peitämme käsittelemättömät tunteet kiireeseen, katsomme Netflixia, jottemme kuulisi omia ajatuksiamme ja etsimme muita ihmisiä täydentämään itseämme tai poistamaan omia pelkoja, uuvumme lopulta. Pakoilu vie älyttömän määrän energiaa, jonka voisimme käyttää niin paljon viisaammin.