1. Uusi toimisto 

Ehkä yksi siisteimmistä jutuista. Muutamme Mariannen kanssa jo ensi viikolla ystäväni Jeren toimistolle. Uskon, että inspiroidaan toinen toisiamme ja keksitään lisää yhteisiä projekteja. First things first, Mariannen kanssa ollaan suunniteltu jo koko sisustus uusiksi, tottakai. Tästä tulossa varmasti postaus, kunhan saadaan kaikki tavarat paikoilleen.

2. Treeniryhmä

Yksi hauskimpia tapahtumia, jonka olen järjestänyt. Treenattiin Fitness-valmentaja Sara Karhusen johdolla kahtena viikonloppuna Kaisaniemen Fitness villagessa. Saimme niin hyvää palautetta yhteistyökumppaneilta, osallistujilta ja mukaan halunneilta, että sovimme jo uuden suunnittelupalaverin treeneihin liittyen. Ihan mahtavaa päästä taas pian järjestämään uusi treeniryhmä!

3. Kevät 

Aurinko ja kevät. Yksi parhaista ja piristävimmistä asioista talven jälkeen. Ihana päästä käyttämään pian muitakin kuin toppatakkeja ja villapaitoja.

4. Treenimotivaatio

Treenit on kulkenut kivasti ja alotin vihdoin myös tanssin uudelleen. Olin positiivisesti yllättynyt, etten ollutkaan niin ruosteessa kuin olin ajatellut. Super hauskaa ja kivaa vastapainoa Hiit -ja salitreenille. Olen lisännyt treenirutiiniini myös enemmän kehonhuoltoa ja venyttelyä.

5. Chia-vanukas

Tämän kevään ehdoton lemppari aamupala on ollut chia-vanukas.

Ohje: 

2dl kaura-, kookos- tai mantelimaitoa

2-3 rkl Chia-siemeniä 

Täytteeksi esim. mustikoita, mansikoita, banaania tai pähkinöitä

Maustamiseen hunajaa tai kanelia. 

Kaada neste ja siemenet lasiin tai pieneen kulhoon, sekoita hyvin ja nosta jääkaappiin. Suosittelen tekeytymään yön yli, sillä koostumuksesta tulee kivan tasainen. Kiireessä pikavanukkaan saa myös noin 20 minuutissa, mutta rakenne jää erilaiseksi. Kun vanukas on valmis heitä täytteet mukaan ja nauti.

Kuva: Tanja Koivisto Vaatteet: Röhnisch 

Eikös se ole yleensä niin, että omista mokista oppii paremmin kuin toisten neuvoista. Olen koko ikäni urheillut, puin luistimet jalkaani ensimmäisen kerran viisi vuotiaana ringettekoulussa. Siitä hetkestä tähän päivään asti olen urheillut säännöllisesti niin ringeten, yleisurheilun, salin kuin tanssin parissa. Mukaan on mahtunut myös useita kokeiluja ja hauskoja muistoja esimerkiksi sulkapallon, jalkapallon ja salibandyn parissa. Valmensin myös vuoden salibandyä ala-asteikäisille pojille ja vedin ystävälleni treenejä kauneuskisoja varten.

Näihin vuosiin on kuitenkin mahtunut myös ajanjaksoja, jolloin motivaatio liikunnan suhteen on ollut täysin hukassa. Niin kadonnut, että olen hetkellisesti unohtanut miksi rakastan urheilla. Viimeisin motivaatiopula tapahtui viime vuonna, kun perustin uuden yrityksen toisen osakkaan kanssa. Se kaikki uuden opettelu, stressi ja elämän hankalat tilanteet veivät mukanaan. Unohdin kokonaan kuinka paljon urheilu tuo voimaa ja kävin lähes pakolla kerran tai pari viikossa salilla. Treeni ei oikein luistanut ja tuntui, että minun pitäisi ennemmin olla tekemässä töitä.

Onneksi kyseinen ajanjakso ei kuitenkaan ollut lopulta kovinkaan pitkä ja treenimotivaationi ja intoni on palautunut normaalille tasolleen. Kokosin listan asioista, jotka huomasin omalla kohdallani auttaneen motivaation palautumiseen.

1. Treenaa hyvän olon takia.

Itselleni treeni lisää älyttömän paljon hyvän olon tunnetta. Olen aina ollut aikaansaava ja energinen persoona, joten tuntuu hyvältä päästä purkamaan liiat energiat ja nollaamaan stressiä treenin parissa. Rakastan, kun voin keskittyä pelkkään suoritukseen ja kaikki muu unohtuu mielestä.

2. Kokeile rohkeasti jotain täysin uutta

Omalla mukavuusalueella voi välillä tulla tylsää. Mikäli treeni maistuu puulta, niin kokeile itsellesi jotain täysin uutta. Mukaan kannattaa ottaa kourallinen itseironiaa ja herkässä oleva nauru, sillä niitä usein tarvitaan. Olen itse käynyt esimerkiksi boulderoimassa, joka on minulle muutamia kiipeilykertoja lukuunottamatta aika vieras laji. Saimme ystäväni kanssa hyvät naurut, kun molemmat huutelivat vuoronperään katon rajasta, etteivät uskalla tulla alas.

3. Sovi treenitreffejä

Jos treeniin lähteminen tuntuu vaikealta, kannattaa sopia niistä kaverin kanssa, joka on ahkera treenaaja. Urheilutreffejä tulee harvemmin peruttua, kun taas yksin tehtävälle treenille saattaa helposti keksiä toinen toistaan hölmömpiä tekosyitä. Vuosien varrella olen kuullut kavereiltani mm. seuraavanlaisia: “Koira pitää ruokkia, niin en ehdi salille”, “Myöhästyin tästä ekasta bussista, niin se 45 min treeni olisi vähän liian lyhyt” ja “En löydä mun juomapulloa”. Tekosyyt kannattaa siis unohtaa, sillä jopa 30 minuutissa saa hyvän ja tehokkaan treenin tehtyä.

4. Tee tavoitteita treeniin liittyen 

En tarkoita, että kaikkien pitäisi tähdätä kisa-lavoille tai tavoitella ulkoisia muutoksia vartaloonsa. Tavoitteet voivat ihan hyvin liittyä esimerkiksi venyvyyteen, parempaan oloon tai vaikka uuteen taitoon. Itse otin projektiksi aloittaa käsilläseisonnan harjoittelun. Tavoite voi olla mitä vaan, käsien saamisesta varpaisiin aina bikinifitness-kilpailuun, mutta tärkein on nähdä omaa kehitystä. Kun huomaa muutosta, se motivoi aina tavoittelemaan lisää.

Sain Polarilta kokeiluun A370-fitnessmittarin, jota olen käyttänyt treenien yhteydessä. Tämä on myös osaltaan motivoinut treenien seurantaan. Kun viime vuonna urheilin vähemmän, huomasin leposykkeeni olevan korkeampi, oloni väsyneempi ja minulla oli toistuvasti selkä -ja hartiakipuja. Polarin mittarista on helppo seurata jatkuvasti omaa sykettä, sillä mittari mittaa sitä jatkuvasti pintaverenkierrosta. Lisäksi mittari ilmoittaa, jos olet ollut liian kauan paikallaan. Silmiä avaavaa huomata, kuinka paljon kiputiloja omaan kroppaan voi aiheuttaa jos liikkuu liian vähän.

Polarin mittarilla pystyy valitsemaan treenit, joita suorittaa ja mittari laskee kaiken maksimisykkeestä kaloreihin. Fitness-mittari on todella kätevä tuote muistuttamaan treenin tärkeydestä ja auttamaan suoritusten seuraamisessa. Tämä A370 mittaa myös unta ja näyttää kuinka kauan nukut öisin, mittarin saa yhdistettyä Bluethoothilla kännykkä sovellukseen, jonne kaikki data kertyy.

Ainoa pieni miinus mittarissa on sen akun kestävyys. Olen kuullut kavereiltani, että kilpailijan tuotteessa akku kestää jopa kuusi päivää. Tässä mittarissa minulla on parhaillaan akku kestänyt kolme päivää. Kuitenkin suosittelen miettimään fitness-mittarin ostoa, sillä se auttaa myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kanssa, kun omasta toiminnasta saa dataa. Kun treenaa sopivasti, nukkuu ja syö hyvin, arki luistaa sujuvammin ja paljon positiivisemmilla fiiliksillä.

Energistä viikkoa!

Kuva: Tanja Koivisto Treenivaatteet: Röhnisch 

Mielestäni on ihanaa, kuinka kehopositiivisuus on nykyään niin paljon pinnalla. Halutaan tuoda esille sitä, kuinka omaa kroppaa pitää oppia rakastamaan omista epävarmuuksista huolimatta. Olen tästä täysin samaa mieltä.

Katsoin eilen Anniina Kankaan tekemän videon aiheesta ja ajattelinkin jakaa omia kokemuksiani aiheeseen liittyen. (Linkki videoon löytyy postauksen lopusta)

Minulla ei ole onneksi ollut kovin suuria epävarmuuksia vartaloni suhteen koko tähänastisen elämäni aikana. Oikeastaan ensimmäiset epävarmuudet tulivat muiden sanomisten kautta. Olin pitänyt itseäni normaalivartaloisena ja sopusihtaisena, kunnes yläasteella terveydenhoitaja laittoi minut toistuvasti tapaamaan häntä ja luettelemaan mitä söin. Hän ei ikinä uskonut vastauksiani, vaikka sen ikäiselle kuusi kertaa viikossa urheilevalle nuorelle olisi ollut mahdottomuus pysyä tajuissaan ilman syömistä.

Sain usein kuulla myös puolitutuilta olevani liian laiha tai kuinka minun pitäisi syödä lisää. Kaikki minut tuntevat tietävät, kuinka paljon oikeasti syön ja entisen poikaystävän kanssa meillä tuli jopa vitsi siitä, kuinka söin enemmän kuin hän. Vartaloani kommentoitiin nuorena todella paljon. Lukiossa sain kuulla, että “kyllä mäkin voisin olla noin laiha, jos näännyttäisin itseäni niin kuin sä”. Olen myös saanut kuulla olevani “ällöttävän laiha” ja että “sun pitäis kyykätä lisää”. Olen itse ollut aina normaalipainon alarajalla tai lievästi alipainoinen, eikä minulla ole ollut ongelmia syömisen kanssa. Mietin kuitenkin millaista hallaa tuollaiset kommentit aiheuttavat ihmisille, jotka jo valmiiksi vihaavat omaa kehoaan.

Minulle vartalo on urheilutaustani takia enemmänkin yksi tapa ilmaista itseäni. Tuntea olevani voimakas, nauttia liikkeistä ja saada lisää energiaa. Se on ollut eräänlainen työkalu toteuttaa asioita, joita haluan. Ehkä juuri siitä syystä en ole ikinä kunnolla ymmärtänyt muiden kritiikkia omia tai toisten vartaloja kohtaan. Mielestäni ne on luotu enemmän performoimaan kuin kainaloläskien nypistelyyn peilin edessä. Vartalo on kaunis silloin, kuin sen kantajakin on.

Mielestäni kehopositiivisuuden lisäksi olisi yhtä tärkeää ajaa sisäisen kauneuden asiaa. Opetetaan mieluummin lapsillemme, että ulkomuodolla ei ole mitään väliä. Kerrotaan, ettei kenenkään vartaloa tarvitse kommentoida negatiiviseen sävyyn ja on täysin toissijaista, miltä ihminen näyttää. Paljon suurempi merkitys on sillä, millainen tyyppi siellä sisällä on. Se, että joku ihminen on sinun mielestäsi liian laiha tai lihava, ei tee siitä faktaa tai kommentoimisen arvoista. Täysin eri asia on olla aidosti ja oikeasti huolissaan esimerkiksi syömishäiriön mahdollisuudesta. Silloinkin lähestymistavan tulisi olla lempeä ja keskusteleva, ei tuomitseva.

Täällä tämä “ällöttävän laiha lättäperse” porskuttaa ja rakastaa omaa kroppaansa. Enemmän siksi, että se toimii ja pystyn urheilemaan. Toissijaisesti siksi, miltä se näyttää. Kun häikäisee ihmiset omalla ihanalla luonteellaan, ei kukaan edes tajua katsoa vartaloa. Panostetaan kaikki siihen millaisia ollaan, eikä siihen, että onni odottaa pudotetun 5kg tai kielletyn suklaapatukan takana. Onnellisuus tulee vasta kun hyväksyy itsensä tässä ja nyt, juuri sellaisena kuin on.

Paljon ihania fiiliksiä sun päivään,

Linkki Anniinan videoon:

Tästä

Kuva: Heikki Sivonen Hiukset: Mira Luhtala Neule: Globe Hope 

Niinkuin olen aiemmin jo Instagramin puolella kertonut, yksi tämän kevään projektini on itsensä kehittäminen ja henkinen kasvu. Mielestäni jokaisen ihmisen tulisi fyysisen hyvinvoinnin ohella pitää huolta myös henkisestä puolesta. Hyvinvointi on kokonaisvaltainen asia, eikä mielestäni sisäistä ja ulkoista maailmaa tulisi tässä asiassa erottaa toisistaan. Ulkoiset seikat eivät tee ketään onnelliseksi, jos tuntee olevansa sisältä rikki.

Luin viime vuonna Kimmo Takasen – Tunne lukkosi -kirjan ja siitä inspiroituneena olen jatkanut itselleni kipeiden aiheiden käsittelyä. Suoraan sanottuna matka ei ole ollut kovinkaan helppo. Tunteet ovat heilahdelleet surun, pettymyksen ja sisäisen rauhan välillä. Uskon kuitenkin, että olen oikealla polulla. Kirjoitin alle muutaman pointin, jotka ovat heränneet mieleeni matkan varrella. Kuinka siis kohdata vaikeita tunteita? 

1. Anna itsesi tuntea kipua

Usein kipua on aluksi helpoin juosta karkuun. Bookata itselleen täydet aikataulut, aloittaa uusi harrastus tai yrittää olla miettimättä asiaa kaikin verukkein. Välillä ainakin itse syyllistyn myös liialliseen analysoimiseen, pyörittelen ennemmin päässäni, miksi tunnen näin ja mietin syy-seuraussuhteita, mutta en varsinaisesti pureudu tunteen oikeaan aiheuttajaan. Tärkeää olisi antaa itsensä tuntea. Välillä saa itkeä ja tuntua pahalta, se ei ole heikkoutta. Vahva ihminen uskaltaa kohdata omat tunteensa ja haavansa.

2. Opi ymmärtämään itseäsi

Itselleni yksi tärkeä oivallus on ollut ymmärtää muiden lisäksi itseäni. Oikeasti ymmärtää. Asioiden loputon analysointi ei johda mihinkään, mutta on tärkeä ymmärtää mistä omat negatiiviset tunteet johtuvat. Mistä tuntemasi kipu kertoo?

Olen myös huomannut toistavani tietynlaisia kaavoja tietyissä tilanteissa. Tiedostamalla nämä kaavat, olen voinut muuttaa käyttäytymistäni. Nämä muutokset ovat johtaneet huomattavasti positiivisempiin tuloksiin. Aina näiden kaavojen tunnistaminen ei ole helppoa. Oman käytöksen tarkkailu voi tuntua ainakin aluksi raskaalta, mutta on lopulta todella palkitsevaa.

3. Tee muutos

Kun olet löytänyt tunteidesi aiheuttajat, tee muutos. Oletko jättänyt jonkun sisimmässäsi olevan tarpeen tyydyttämättä tai etkö ole vetänyt rajoja ihmisten käytökselle sinua kohtaan? Kannattaa miettiä, teetkö jonkin asian vain miellyttääksesi muita tai haetko hyväksyntää?

Tärkeä asia, josta muistutan usein itseäni on: Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Sinä et voi tehdä ketään onnelliseksi eikä kukaan sinua. Onnellisuus löytyy vain ja ainoastaan sisältäpäin. Ihmissuhteen tulisi tulla lisäämään onnea omasi päälle, ei tuomaan täytettä kenenkään tyhjyyteen sisällä.