Olen vuosien varrella käynyt usean miespuolisen ystäväni kanssa hyviä keskusteluja tunteisiin, arvomaailmaan ja roolimalleihin liittyen. Olen kuullut tarinoita siitä, kuinka ulkopuolisuuden tunne on ollut vahvasti läsnä oman feminiiniseksi mielletyn harrastuksen takia tai kuinka on kokenut pakottavaa tarvetta nuorempana muuttaa itseään, jotta olisi se “haluttu miehisempi mies”.

Jollain tasolla tarinat tuntuivat todella samaistuttavilta, sillä tunsin itseni naisten joukossa välillä oudoksi, kun nuorempana viihdyin ennemmin jäähallilla, kavereiden urheilumatseja katsomassa tai poikien illoissa ainoana naisvahvistuksena hengaillen. Mekot olivat mielestäni epäkäteviä ja liika meikki oli tiellä treeneistä toisiin juostessa.

Missä vaiheessa me alamme vertailemaan itseämme muihin ja ajattelemaan, että kaikki erilaisuus olisi jotenkin outoa tai negatiivista.? Lapsena tytöt ja pojat saavat leikkiä keskenään. Naapurin Matti voi ilman kenenkään ulkopuolisen arvostelua lainata Liisan mekkoa. Miksi Mattia katsotaan oudosti jos hän tuleekin Liisan mekossa kouluun tai työpaikalle?

Mielestäni yritämme liikaa lokeroida ihmisiä vain yhteen lokeroon. Mies voi olla lahjakas tanssija, puhua tunteista, itkeä elokuvissa ja olla silti miehekäs mies. Niin ikään nainen voi olla naisellinen vaikka rakastaisi penkkiurheilua, autoja ja olisi luonteeltaan rationaalinen emotionaalisen sijaan.

Mitä itkemiseen ja tunteista puhumiseen tulee, se osoittaa rohkeutta ihan sukupuoleen katsomatta. Ei ole helppo asettaa itseään haavoittuvaiseksi, mutta ei ole myöskään oikein olettaa, että esimerkiksi miehen pitäisi olla se tukea antavampi ja vahvempi osapuoli. Ihan yhtälailla mies tarvitsee tukea ja kannustusta, siinä missä nainenkin.

Maailma olisi aika tylsä paikka, jos me kaikki olisimme samanlaisia. Toisilta olisi hirvittävän vaikea oppia mitään, jos jokainen olisi valmiiksi samassa ulkopuolisten määräämässä laatikossa. Erilaisuus on rikkautta ja jokaista tulisi kannustaa juuri siihen suuntaan, johon hän itse haluaa pyrkiä.

Tein viisi vuotta sitten erään liiketoiminnan kehittämistä varten tutkimusta, jossa selvitettiin kuluttajien ostokäyttäytymistä sekä eettisten ja ekologisten arvojen tärkeyttä. Sen syvemmin en tutkimustuloksiin voi paneutua, mutta mieleeni jäi vahvasti se, että moni haluaisi toimia moraalisesti oikein, tehdä parempia valintoja tai olla parempi ympäristölleen. Kuitenkin harva oikeasti elää ja tekee valintoja tärkeiksi nimeämiensä arvojen mukaisesti.

On helppoa ajatella olevansa ekologinen, tekevänsä terveellisiä valintoja tai liikkuvansa tarpeeksi. Entä sitten kun omia tuloksia aletaan mitata?

Mihin liikkeeseen käytit eniten rahaasi viimeisen puolen vuoden aikana? Kuinka usein sinulla oli liian kiire pyöräillä tai kävellä autoilun sijaan? Miten helppo sinun on nähdä rehellisesti omat valintasi uhriutumatta tai nostamatta itseäsi jalustalle?

Rehellisyys itselle, se on mielestäni kaiken perusta. Pyri mieluummin olemaan rehellinen kuin täydellinen. Silloin oikea muutos omassa elämässä on mahdollista. On suorastaan mahdoton muuttaa asioita, toimintatapoja tai mielipiteitä, joista itsellä on jo lähtötilanteessa virheellinen näkemys.

Rehellisyys voi olla negatiivista tai positiivista, joten meidän käsityksemme siitä voi vaihdella laajastikin. Toisten tai itsensä haukkuminen, syyllistäminen tai tuomitseminen rehellisyyden nimissä ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Lähinnä epäkohteliaan ja epäkunnioittavan, niin toista kuin itseä kohtaan. Rehellisyyden paras kaveri on lempeys.

Rehellisyys omien valintojen, oman käytöksen ja elämän suhteen voi olla haastavaa, sillä jokainen meistä haluaisi toimia mahdollisimman oikein. Olla se hyvä tyyppi. Kuitenkin kun oppii hyväksymään pelon, häpeän ja haavoittuvuuden tunteet ja silti olemaan rehellinen, usein väistämättä oppii toimimaan paremmin.

Oletko sinä itsellesi rehellinen?

Itsereflektio on tärkeä osa elämää. Miten minä oikeasti toimin? Miksi minusta tuntuu, etten saa arvostusta? Miten näen itseni suhteessa muihin?

Mitä paremmin ja rehellisemmin ymmärrämme itseämme, sitä paremmin voimme ymmärtää muita. Seuraavan kerran kun tunnet negatiivisen tunteen toiseen ihmiseen tai tilanteeseen liittyen, mieti miksi reagoit juuri sillä tavalla.

“Itse näen unelmat enemmän prosessina kuin pelkkänä päämääränä, jonka voi löytää. Uskon, että unelmien “löytäminen” ja tavoitteiden asettaminen auttavat meitä luomaan itsellemme uusia toimintatapoja, jotka kehittävät meitä ihmisinä. Ehkä voisinkin puhua siitä, milloin löysin ajatuksen unelmien löytämisestä.

Olin nuorempana kasvanut ajatukseen, että elämässä täytyy mennä aina yhteiskunnan odotusten mukaan. Löytää hyvä työpaikka, tehdä töitä, jotta saa rahaa. Rahaa, jolla voi maksaa laskut.

Olen aina ollut luova tyyppi, joten en ikinä tuntenut pystyväni käyttämään koko potentiaaliani työpaikoissa, joissa työskentelin. Halusin olla itse vastuussa asioiden etenemisestä ja siitä, mitä saan aikaan. Mieluummin yrittää täysillä, mokaa ja oppii, kuin odottaa, että omat parannusehdotukset menevät työpaikalla läpi.

Halusin luoda itselleni arjen, jossa heräisin joka aamu innoissani. Uskon vahvasti, että kun sinulla on itsesi kanssa paras mahdollinen olo – säteilet sitä myös ympärillesi ja saat muut voimaan lähelläsi hyvin.

Yksi tärkeimmistä oivalluksista oli myös, että samaan päämäärään on kymmeniä, jopa satoja reittejä. Ymmärsin, että kannattaa aina pitää se korkein päämäärä kirkkaana mielessä ja nähdä välistepit reitteinä. Jos joku reitti ei toimi, ota seuraava.

Tämä ajatusmalli poisti minulta mielettömän määrän painetta ja ahdistusta tulevaisuuteen liittyen. Elämä ei menekään pilalle, jos ei pääse haluamaansa kouluun, oma idea torjutaan tai valitsee väärän yhteistyökumppanin. Ne ovat vain opettavaisia reittejä, joista voi olla kiitollinen ja jatkaa matkaa eri suuntaan, mutta samaa päämäärää kohti.”

Tässä kappale Uskalla e-kirjasta, jossa kerron omia käsityksiäni unelmista ja niiden tavoittelusta. Minun ja Marianne Sendenalin kirjoittama kirja sisältää 77-sivua esimerkkejä, oivalluksia ja omia kokemuksiamme unelmien tavoittelusta matkan varrelta.

Pelkkä kirjoittamisprosessi opetti ja antoi mulle mielettömän paljon. Lisäksi teidän antamaa palautetta on ollut mahtavaa lukea. Kuulen aina mielelläni just sun oivalluksista ja opeista!

Uskalla e-kirjan myyntisivulle pääset tästä linkistä.

Huomenta ja ihanaa uutta päivää!

Ajattelin jakaa teidän kanssa ajatukset, jotka motivoivat mua juuri tänä maanantai aamuna.

1. Olemalla oma itsesi päädyt parhaaseen lopputulokseen

Oivaltaminen tapahtuu aina oman ajatustyön tuloksena, ei kopioimalla tai matkimalla mitä muut tekevät. Kun löydät syyn sun tekemiseen, tuloksetkin paranevat. Tekemällä just sitä mitä SINÄ haluat, motivoit itseäsi parhaiten. Vaatii rohkeutta tehdä valintoja oman pään mukaan, mutta se on todella palkitsevaa.

2. Älä ole pahoillasi asioista, joiden eteen et ole tehnyt töitä

On turha olla pahoillaan tuloksista, joita et saanut, työstä jota et koskaan tehnyt. Johdonmukaisuus johtaa tuloksiin. Ei ole oikotietä parempaan terveyteen, syviin ihmissuhteisiin, parempaan itsetuntemukseen tai menestymiseen. On turha olettaa asioiden tapahtuvan itsestään. Ota siis askelia kohti päämääriä – jos haluat niitä oikeasti saavuttaa.

3. Halu kehittyä ja oppia on ohituskaista

Mikään ei pysäytä paremmin kehitystä ja hidasta menoa, kuin luulo siitä että osaa jo kaiken. Kun oma oppimisen ja kehittymisen halu säilyy, kiidät lopulta niiden ohi, jotka omassa mielessään ovat jo valmiita. Itse koen, ettei koskaan ole “valmis”, vaan aina voi löytää uusia tapoja ja näkökulmia asioihin sekä omaan ajatteluun.