Viime päivät ovat vetäneet aika hiljaiseksi. Perjantaina minut yllätettiin täysin ennakkoon synttäriyllätyksellä, lauantaina ystävien ja tuttujen viestit ja sanat saivat silmät kyyneliin. Jotenkin on älyttömän kaunista, kuinka tälläisinä juhlina konkretisoituu se rakkauden määrä, joka ympärillä on.

Olen koko viikonlopun miettinyt sitä, kuinka upeita, hyväsydämisiä ja rohkeita ihmisiä tunnen. Kuinka heistä monia yhdistää vilpitön halu tehdä nimenomaan muiden elämästä parempaa.

Kun elämän yksi vahvimpia tavoitteita on luoda ympärille parempaa tai helpompaa elämää – oli se sitten työn, oman yrityksen tai vaikka sosiaalisen median kautta, elämä palkitsee huomattavasti enemmän. Silloin oma onnistuminen ei ole pelkästään oma, vaan siitä hyötyvät myös muut.

Usein puhutaan siitä, kuinka pitää löytää ne omat unelmat ja palo sisältä, jotain tiettyä asiaa kohtaan. Itse usein kehotan pelkän päämäärän lisäksi kysymään itseltä “Miksi?”

Miksi haluat perustaa juuri tietynlaisen yrityksen, miksi haluat kirjoittaa blogia tai miksi haluat opiskella tiettyä alaa. Mitä syvemmän, laajemman ja omia arvoja täydentävän vastauksen omaan kysymykseen saa, sitä varmemmin idea kannattaa toteuttaa.

Kun asioita tekee rakkaudella ja vahvalla tarkoituksella, ei voi useinkaan mennä pieleen.

Tyytymättömyyttä omaan elämään ja ympäristöön on vaikea myöntää edes itselleen. Helpompi on kulkea autopilotilla päivästä toiseen ja toivoa, että asiat ympärilläsi muuttuvat.

Olen useamman kerran elämäni aikana pysähtynyt ajattelemaan oman elämän sisältöä ja myöntänyt, ettei se ole sellaista kuin haluaisin. Kuitenkin kipuilu on ollut täysin pääni sisällä, eikä ympäristössä ole ollut sinänsä vikaa. Se on vain ollut väärä ympäristö minulle, siinä elämän vaiheessa.

Välillä näissä tilanteissa miettii, miksi ihmeessä on rakentanut itselleen elämän, josta ei nauti. Mitä järkeä on puurtaa päivästä toiseen, jos menee itselleen epämieluiseen suuntaan?

Meillä kaikilla on käsitys siitä, mitä haluaisimme olla. Useimmiten näiden toiveiden ja oman toimintamme välillä on jonkin verran matkaa.

Sinä voit itse valita, millaista tarinaa pääsi sisällä kerrot. Syyllistätkö itseäsi siitä, ettet ole saavuttanut vielä läheskään kaikkea elämässäsi vai otatko arjen jännittävänä ja hauskana matkana. Mihin kaikkeen sinä pystyt tulevaisuudessa? Mitä kaikkea maailma vois sinulle tarjota?

Kun uskaltaa päästää irti niistä vaatimuksista ja rajoitteista, joita on itselleen luonut, asiat alkavat järjestyä. Vaikka et olisi vielä tänään saavuttanut kaikkia tavoitteitasi, se ei tarkoita ettetkö voisi saavuttaa niitä pian. Kun päästää irti siitä päässään olevasta suunnitelmasta ja antaa itselleen enemmän vapautta olla, näkee mahdollisuuksia. Niihin kannattaa tarttua.

The willingness to show up changes you.

Kirjoitin eilen Instagram-postaukseeni muiden ajan arvostamisesta. Olen viime aikoina miettinyt paljon kyseistä teemaa ja asioita, jotka ihmisten käytökseen vaikuttavat. Sainkin eiliseen tekstiini liittyen erään viestin, jossa kysyttiin mitä vinkkejä minulla olisi paremman olon saavuttamiseen, jos mielessä on enemmän negatiivista kuin positiivista. Kerron siitä enemmän postauksen lopussa. Tässä kuitenkin ensin eilisen postauksen sisällöstä:

“Aika on arvokkain asia, jota toiselle ihmiselle voi antaa. Siksi mun onkin välillä ollut vaikea käsittää, miksi jotkut haluavat käyttää yhteisen ajan negatiivisuuden, pahan olon tai oman ärsytyksen purkamiseen.

Rakentava keskustelu haasteista on erikseen, eikä silläkään kuuluisi loputtomasti kuluttaa muita. Ihmisten kun lähtökohtaisesti pitäisi tehdä elämästä kivempaa ja näkemisen tuoda lisäarvoa – ei päinvastoin.

Vaikka syksy ärsyttäisi tai treenit ei oikein rullaisi, niin muistetaan olla mukavia ja puhua niistä jutuista, jotka on hyvin. Arvostetaan muiden aikaa ja sitä, että he haluavat viettää sitä just sun kanssa.”

Mitä sitten voisi tehdä, jotta omassa mielessä pyörisi ennemmin positiivisia kuin negatiivisia ajatuksia?

Perusasiat kuntoon

Nuku riittävästi, syö säännöllisesti laadukasta ruokaa, treenaa tai liiku luonnossa. Puhu itsellesi kauniisti.

Elämän perspektiivi

Pyri elämään sisältä ulospäin. Kaikki tärkein hyvään oloon löytyy sinun suhtautumisesta asioihin. Ei niinkään asioista, joita sinulle tapahtuu. Ota ihmiset ja tilanteet sellaisina kuin ne ovat. Älä sellaisina kuin haluaisit niiden olevan. Jos sinä elät elämää reaktiivisesti, reagoimalla jokaiseen ärsytykseen, epämiellyttävään tilanteeseen tai suutut, kun joku ei toimikaan niin kuin sinä olisit halunnut, on todella vaikea olla tyytyväinen oman elämän sisältöön.

Elämän sisältö

Tavoittele luomaan elämästäsi sellainen, josta nautit mahdollisimman paljon. Tee asioita, joista sinulla tulee hyvä mieli ja ole avoin muutoksille. Opi ottamaan vastuu valinnoistasi.

Halu oppia tuntemaan itsensä – Kuka juuri sinä olet? Mikä tekee sinut onnelliseksi ja missä menevät sinun rajasi? Opi nauttimaan omasta seurastasi ja valitse se tarvittaessa myös muun menon ohi. Kuuntele itseäsi.

Meditointi ja muut harjoitukset

Säännöllinen meditointi, kiitollisuus-päiväkirja, hengitysharjoitukset, maalaaminen tai mikä vain luova toiminta, auttaa usein rentoutumaan ja tuo hyvää oloa. Opettele ymmärtämään ja hallitsemaan mieltäsi.

Ihmissuhdetaidot

Kaikki lähtee ymmärryksestä. Jokainen ihminen on erilainen, haluaa eri asioita ja kokee asiat jollain tasolla eri tavalla. Sen takia mielestäni sanonta ”kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan” ei aina pidä paikkaansa.  Vaikka sinua ei haittaisi valittaa tai kuunnella toisen murheita, se voikin olla vastapuolelle todella kuorimitavaa. Tai jos sinä esimerkiksi nautit hieronnasta, sen tekeminen vapaa-ajalla voi olla rasittavaa hieroja-ystävällesi, vaikka hän kuinka lahjakas hommassa olisikin.

Sen takia kommunikaatio ihmissuhteissa on älyttömän tärkeää. Pitää uskaltaa sanoa, milloin ei jaksa ja mitä taas toivoo toiselta. Mutta myös vastapuolen on osattava ottaa toisen sanat tosissaan. Välitä ja rakasta ilman vaatimuksia.

Olen vuosien varrella käynyt usean miespuolisen ystäväni kanssa hyviä keskusteluja tunteisiin, arvomaailmaan ja roolimalleihin liittyen. Olen kuullut tarinoita siitä, kuinka ulkopuolisuuden tunne on ollut vahvasti läsnä oman feminiiniseksi mielletyn harrastuksen takia tai kuinka on kokenut pakottavaa tarvetta nuorempana muuttaa itseään, jotta olisi se “haluttu miehisempi mies”.

Jollain tasolla tarinat tuntuivat todella samaistuttavilta, sillä tunsin itseni naisten joukossa välillä oudoksi, kun nuorempana viihdyin ennemmin jäähallilla, kavereiden urheilumatseja katsomassa tai poikien illoissa ainoana naisvahvistuksena hengaillen. Mekot olivat mielestäni epäkäteviä ja liika meikki oli tiellä treeneistä toisiin juostessa.

Missä vaiheessa me alamme vertailemaan itseämme muihin ja ajattelemaan, että kaikki erilaisuus olisi jotenkin outoa tai negatiivista.? Lapsena tytöt ja pojat saavat leikkiä keskenään. Naapurin Matti voi ilman kenenkään ulkopuolisen arvostelua lainata Liisan mekkoa. Miksi Mattia katsotaan oudosti jos hän tuleekin Liisan mekossa kouluun tai työpaikalle?

Mielestäni yritämme liikaa lokeroida ihmisiä vain yhteen lokeroon. Mies voi olla lahjakas tanssija, puhua tunteista, itkeä elokuvissa ja olla silti miehekäs mies. Niin ikään nainen voi olla naisellinen vaikka rakastaisi penkkiurheilua, autoja ja olisi luonteeltaan rationaalinen emotionaalisen sijaan.

Mitä itkemiseen ja tunteista puhumiseen tulee, se osoittaa rohkeutta ihan sukupuoleen katsomatta. Ei ole helppo asettaa itseään haavoittuvaiseksi, mutta ei ole myöskään oikein olettaa, että esimerkiksi miehen pitäisi olla se tukea antavampi ja vahvempi osapuoli. Ihan yhtälailla mies tarvitsee tukea ja kannustusta, siinä missä nainenkin.

Maailma olisi aika tylsä paikka, jos me kaikki olisimme samanlaisia. Toisilta olisi hirvittävän vaikea oppia mitään, jos jokainen olisi valmiiksi samassa ulkopuolisten määräämässä laatikossa. Erilaisuus on rikkautta ja jokaista tulisi kannustaa juuri siihen suuntaan, johon hän itse haluaa pyrkiä.