Ihanat Elina, Taru ja Iida. Kuva: Laura Iikkanen Kukat: Myyrkukka Vaatteet: Neo Noir

En voinut olla tarttumatta aiheeseen, kun luin ihanan Iidan matkassa-blogin Iidan postauksen “Tyrkky, huora ja yks äpärä” , jossa hän avaa millaisia vihakommentteja on saanut raskauteensa liittyen. Iida on siis puolessa välissä raskauttaan, mutta isävaihtoehtoja on kaksi. Eräälle toiselle ystävälleni kävi samalla tavalla joitakin vuosia sitten. Hän oli juuri täyttänyt 19 vuotta, kun kuuli tilanteesta. Hän mietti abortin ja lapsen pitämisen välillä, mutta päätti pitää hänet. Onneksi, päätti! Maailman ihanin ja reippain pieni lapsi. Ihmisten vastaanotto asiaan oli kuitenkin vähintäänkin järkyttävä. Osa leimasi ystäväni suoraan idiootiksi, kykenettömäksi hoitamaan lastaan ja täydeksi väliinputoajaksi, joka elää vain tuilla. Tietämättä tilanteesta muuta kuin sen, ettei perhemalli tullut olemaan se perinteinen, äiti, isä ja lapsi.

Lapsen saaminen on yksi maailman kauneimmista asioista, varsinkin silloin, kun vanhemmat tai vanhempi rakastaa häntä ehdoitta. Uskon, että rakkaus kasvattaa huomattavasti parempia ihmisiä tähän maailmaan kuin sellaiset vanhemmat, jotka esimerkiksi opettavat näin jyrkästi tuomitsemaan muita. Mielestäni jokaisen olisi tärkeä ymmärtää, ettei tiedä toisen elämästä mitään tai jos tietää, niin ei ainakaan kaikkea. Jokaisella meistä on eri lähtökohdat, kaikki ovat eri vaiheessa itsensä kanssa ja kyllä, kaikki tekevät itse omat päätöksensä.

Ihailen suunnattomasti Iidan rohkeutta olla niin avoin ja upea ihminen tilanteesta huolimatta. Monellakaan ei olisi pokkaa kertoa Helsingin Sanomille asiasta, joka on osalle vielä tabu. Mielestäni jokaisen tulisi ottaa Iidasta mallia siinä, kuinka tilanteet on otettava tilanteina. Jokainen meistä tekee vaikeita päätöksiä elämässään. Muiden tuomitsemisen ja oman häpeän sijasta voi vain myöntää sen kuuluvan elämään. Luin myös, että Iida on tyhmä, kun kertoo lehdille omaa tarinaansa. Näen itse asian täysin päinvastaisena; vaatii älyttömän vahvan luonteen tuoda nämä asiat tuhansien ihmisten kriittisten silmien alle. Mielestäni on mahtavaa, että asioista puhutaan avoimesti, se toivottavasti poistaa tämän kaltaisiin tilanteisiin liitettyä häpeää ja epäonnistumisen tunnetta.

Kun luin Iidasta kirjoitetun kommentin:

“Yh-äitien lasten elämä on aina paskempaa. Säälin lastasi, yksi paska äiti ja yksi äpärä taas yhteiskunnan maksettavaksi lisää. “

Ensimmäinen reaktioni oli nauru. Jos äidillä on niin paljon rohkeutta ja empatiakykyä kuin Iidalla, niin olen erittäin varma, että tästä lapsesta tulee huikein tyyppi ikinä. Se, millaisen elinympäristön ja kodin lapselleen antaa, on mielestäni huomattavasti tärkeämpää kuin se, onko odotusvaiheessa lapsen isä mukana. Vaikka toinen ihminen käyttäytyy jossakin tilanteessa eri tavalla kuin sinä, ei häntä tarvitse tuomita.

Uskon, että jokaiselta ihmiseltä voi oppia jotakin. Miksi siis tuomita tai haukkua erilaisuutta, kun sen voi kääntää voimavaraksi oman maailmankatsomuksen laajentamiseen.