Tuntuuko kenestäkään muusta, että deittailukulttuuri on muuttunut todella paljon Tinderin ja muiden sovellusten myötä?

Nykyään tuntuu olevan enemmän poikkeus, jos joku etsii jotain vakavaa. Kymmeniä ovia pidetään auki, ei osata päättää onko toinen tarpeeksi kiinnostava ja odotetaan jatkuvaa “wow” efektiä. Kun joku asia ei miellytäkään, siirrytään seuraavaan ihmiseen. Missä vaiheessa ihmisistä on tullut kertakäyttötavaraa? Ihan kuin meillä olisi vaihto-ja palautusoikeus.

Olen jopa käynyt parilla treffeillä varatun kanssa (sitä tietämättäni), eikä sen selviäminen ollut kovinkaan hauskaa, minulle eikä tyttöystävälle. Tälläiset tilanteet saavat miettimään myös joidenkin ihmisten moraalikäsitystä. Miksi on ok tehdä jotain rakastamaansa ihmistä loukkaavaa, jos luulee ettei siitä jää kiinni?

Mä vaan ihmettelen. Mikä siinä on niin vaikea tietää mitä haluaa? Tai olla rehellinen toiselle? Kun on liikaa vaihtoehtoja ja niitä on liian helppo kontaktoida, ei osaa päättää. Ehkä sen takia kannattaa keskittyä ensin rakentamaan itsestä ja omasta itsetunnosta kokonainen, koska jos itsetunto riippuu muiden huomiosta ja kehuista tai valloittamisen halusta, on lähes mahdoton löytää kestävää suhdetta.

Ymmärrän sen, jos treffailua pitää hauskana ajanvietteenä, mutta silloin sen pitää olla sitä molemmille osapuolille. Rehellisyys ja avoimuus ovat mun mielestä tärkeimpiä asioita missä vain ihmissuhteessa.

Me kaikki tarvitsemme rakkautta ja ansaitsemme sitä, mutta täytyy ymmärtää milloin sitä hakee väärällä tavalla tai vääristä paikoista.