Kuva: Tanja Koivisto

Usein puhutaan siitä, kuinka omia tuntemuksia ja itseä tulisi kuunnella, mutta voiko se joskus kääntyä myös itseä vastaan?

Uskon, että omaa jaksamista ja onnellisuutta on hyvä kuunnella. Olen kuitenkin löytänyt itseni varsinkin nuorempana usein tilanteesta, jossa pohdin ja analysoin loputtomiin. Kuuntelen liikaa itseäni, vaikka voisin vain antaa mennä ja katsoa mihin se johtaa.

Entä jos tämä parisuhde ei kestä? Entä jos en onnistu asettamissani tavoitteissa? Ehkä olisi parempi vain luovuttaa? 

Liiallinen kuuntelu kääntyy helposti itseä vastaan ja yhtäkkiä tajuat asettaneesi itsellesi esteitä. Asiat alkavat patoutua ja niistä yli pääseminen tuntuu vaikeammalta. Varmasti jokaisella meillä on hetkiä, jolloin epäilee itseään ja omia kykyjään. Ne voi kuitenkin kääntää myös positiiviseksi kertomalla itselleen, että kehityt, kun teet asioita joita et vielä osaa kunnolla.

Olenkin päättänyt alkaa mieluummin puhumaan itselleni, kuin kuuntelemaan itseäni. Uskon, että elämään pystyy vaikuttamaan merkittävästi, kun puhuu itselleen positiivisesti ja kannustavasti. Asenne kuitenkin vaikuttaa omaan onnellisuuteen lopulta kaikista eniten.

Eli jos näette mut kadulla höpöttämässä yksikseen – se johtuu vain tästä. 

Ei oikeesti.