1. Jos sinulla on aikaa murehtia, tuntea olosi huonoksi tai valittaa elämäsi vaikeuksista, sinulla on myös aikaa muuttaa niitä. Aloita asenteestasi ja sen jälkeen mieti ongelmien sijaan ratkaisuja. Aloita jooga, meditoi tai kirjoita esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjaa. Mieti mikä kaikki elämässäsi on hyvin.
2. Sinä olet vastuussa elämästäsi. Ketään muuta ei tule harmittamaan yhtä paljon, kuin sinua, jos et toteuta unelmiasi. Tai edes yritä. Uskalla elää oman näköistä elämää ja usko itseesi sekä omiin visioihisi.

3. Ole itsellesi lempeä. Sinun ei tarvitse olla kaikessa paras, eikä sinun aina tarvitse kehittyä kovaa vauhtia. Sinä riität sellaisena kuin olet ja tulet aina riittämään. Ole itsellesi myös aito ja rehellinen, vaikka se välillä sattuisi. Se nimittäin palkitsee lopulta. Rakasta itseäsi ja laita itsesi edelle.

Olen välillä miettinyt, kuinka kummallisia kommentteja, heittoja ja tekoja jotkut ihmiset perustelevat aitoudella. Minun mielestä aitoudella ja ilkeydellä ei ole mitään tekemistä keskenään.

Mielestäni negatiiviset ajatukset ja ilkeys persoonassa pitäisi ennemminkin huolestuttaa kuin kokea aitoutena. Se, etteivät muut sano ääneen ilkeitä asioita tai ajatuksia, ei kerro heidän epäaitoudestaan vaan ennemminkin kyvystä nähdä maailma positiivisemmassa valossa.

Kuka sitten on aito?

Ulkopuolisen silmin voi olla välillä jopa mahdoton määritellä kuka on aito. Tekeekö esimerkiksi epävarmuus ihmisestä epäaidon? Tai se, että on esimerkiksi sosiaalisessa mediassa hieman erilainen kuin läheisilleen? Tarvitseeko ihmisen aitoutta analysoida?

Aitoudesta on varmasti yhtä monta käsitystä kuin meitä ihmisiäkin.

Tunnista myrkylliset ihmiset elämässäsi

Mielestäni aitoudella on suurin merkitys omassa henkilökohtaisessa elämässäsi. Sillä, onko joku sinun elämääsi vaikuttamaton henkilö aito vai ei, ei sinänsä ole merkitystä.

Itselleni aitous on tärkeä piirre omissa ystävissäni. Haluan, että minulle ollaan rehellisiä. Mielestäni aito ihminen myös pitää lupauksensa ja toivoo muille ja itselleen aidosti hyvää. Luottamus ja toisen ihmisen, niin ajatusten kuin ajan arvostus ovat itselleni tärkeitä. Mielestäni aito ihminen osaa ottaa itsensä myös huumorilla ja myöntää virheensä.

Mitä mieltä te olette tästä aiheesta? Mistä tunnistaa aitouden ja onko sillä ylipäätään väliä onko joku aito vai ei?

Minulla heräsi ajatuksia tähän aiheeseen liittyen, kun törmäsin Anniina Kankaan kirjoitukseen siitä, kuinka jotkut perustelevat huonoa käytöstään olemalla aitoja.

Anniinan postauksen pääset lukemaan tästä.

Se, miten annat muiden kohdella itseäsi määrittää osan onnellisuudestasi.

Varmaan jokaisella meistä on ollut vaikeita ihmissuhteita, riitoja, surua ja murheita elämässä. Välillä kuitenkin kannattaa pysähtyä ja katsoa ympärilleen tarkasti: Nostavatko ystäväsi sinua ylöspäin vai vetääkö joku sinua toistuvasti alaspäin?

Jokaisella meillä on oikeus olla rauhassa, kuuntelematta huutoa tai syytöksiä. Elää elämää, jossa ei tarvitse yrittää miellyttää tullakseen hyväksytyksi tai taistella saadakseen arvostusta. Jokaisessa tasapainoisessa ihmissuhteessa keskustelu ja ymmärrys on niin vahvasti läsnä, ettei kummallakaan osapuolella ole tarvetta tökkiä toisen heikkouksia tai yrittää loukata, alentaa tai haukkua.

Kuinka usein huonoa käytöstä sitten katsoo läpi sormien? Jos ystävieni kanssa käymiin keskusteluihin on uskominen, niin aivan liian usein. Varoitusmerkkien pitäisi ennemmin olla “deal breakereita”, juttuja joiden pohjalta päättää kuuluuko toinen ihminen omaan elämään vai onko parempi jatkaa erillään.

Vuosien tunteminen, sukulaisuus tai yhteinen harrastus ei ole syy kestää huonoa käytöstä. En kuitenkaan kehota vihaamaan ketään, mutta mielestäni omasta lähipiiristä kannattaa olla tarkka. Se nimittäin joko auttaa sinua saavuttamaan unelmiasi tai repii sinua alaspäin vaikeuttaen matkaasi. Haluatko mieluummin kunnon ponnahduksen vai säkillisen kiviä selkääsi?

Kun oppii tuntemaan itsensä paremmin, tietämään oman luonteensa heikkouksineen ja vahvuuksineen, on muiden käytökselle helpompi asettaa rajat. Rajoista ei tarvitse riidellä tai pitää meteliä, vaan ne voi osoittaa lempeästi. Muista, että sinä olet lopulta vastuussa siitä kenen kanssa käytät aikasi.

Olen aina pitänyt itseäni urheilullisena. Se fiilis, jonka urheilu tuo on sanoinkuvaamattoman siisti.

Puin ensimmäisen kerran hokkarit jalkaan kuusi vuotiaana, vanhempani yrittivät laittaa minua satubalettiin kun taas itse halusin rymyämään ringettekentälle. Lopulta päädyin harrastamaan molempia lajeja aktiivisesti yli seitsemän vuoden ajan.

Olen aina ollut suhteellisen kilpailuhenkinen ja kävin esimerkiksi koulujemme testeissä juoksemassa 1500m uudelleen, sillä yksi tyyppi oli ensimmäisissä mittauksissa minua muutaman sekunnin nopeampi.

Totuin elämään, jossa olin aina jäähallilla, tanssistudiossa tai kavereiden kanssa treenaamassa. Se oli siisteintä ikinä. Varsinkin pelit, turnaukset ja näytökset antoivat todella paljon.

Taisin täyttää 15-vuotta, kun ajattelin tarvitsevani elämääni muutakin. Jostain syystä tunsin jääneeni paitsi kavereiden menoista. Silloin olin jo luopunut pikku hiljaa baletista. Lopulta tein yhden siihen astisen elämäni vaikeimmista päätöksistä ja lopetin myös ringeten. Olo oli todella tyhjä.

Mikään elämässä ei tuonut samaa oloa kuin urheilu, joten päätin kokeilla kaikkia mahdollisia lajeja. Aloitin yleisurheilun, joka ei kuitenkaan ikinä ollut oma juttuni. Pelasin ja valmensin sählyä, mutta siitäkään ei irronnut samoja kiksejä. Kokeilin eri tanssilajeja, tennistä, seinäkiipeilyä ja vaikka mitä. Kokeileminen oli hauskaa, mutta mikään laji ei vienyt mukanaan samalla tavalla. Treenikertojen vähentäminen toi myös elämääni paljon vapaa-aikaa, jota en aluksi osannut täyttää järkevästi.

Olin muutaman vuoden todella hukassa urheilun suhteen. Oli todella outoa urheilla saamatta sitä euforian tunnetta, johon oli tottunut.

Lopulta sama fiilis löytyi salilta – kehonpainotreeni, hiit-tyyppiset treenit ja erilaiset haasteet tuovat tarpeeksi motivaatiota ja hyvää fiilistä. Dancehall-tunnille astumista en myöskään kadu hetkeäkään – jo ensimmäisestä tunnista lähtien tajusin sen olevan oma juttuni.

Tällä hetkellä treenaan keskimäärin 4-6 kertaa viikossa. Pyrin kuuntelemaan kehoani ja tekemään eri tyylisiä harjoituksia. Haluan huolehtia kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnistani. Niin rankemmalle treenille kuin rauhalliselle jooga + meditaatio kombolle on paikkansa.

Jos rakkaus urheilua kohtaan takkuilee, jatka etsimistä. Kyllä se oikea laji eteen tulee.