Luin aamulla Annin Instagram-tekstin, jossa hän pohti somessa työtä tekevien arvoja, ihmissuhdetaitoja ja yhteistyödiilejä. Mm. sitä, kuinka jotkut ovat kavereita vain siihen asti kun hyötyvät toisesta. Tämä herätti minussa paljon ajatuksia. Annilla oli hyviä pointteja tekstissä. Itse haluaisin nostaa esille myös asian toisen puolen.

Sosiaalinen media on varmaan ainoa paikka, jossa kaverisuhteiden haalentuminen on helppo laittaa sen pikkiin, että joku on halunnut vain hyötyä sinusta. Mihin on kadonnut se fakta, että kaikkien ihmisten kanssa ei välttämättä vain synkkaa niin hyvin? Kaikille voi ja kannattaa olla ystävällinen, mutta kaikkien kanssa ei pysty saatika ehdi olemaan hyvä ystävä.

En voi ikinä tarpeeksi korostaa sitä, ettei kukaan ole sinulle velkaa mistään mitä olet tehnyt heidän eteensä. Älä ikinä odota vastapuolelta mitään vaan auta auttamisen halusta. Auta, koska haluat auttaa. Koska se tuntuu hyvältä, älä syyllistämisen tai huonon omantunnon takia. Kun toimit näin, kukaan ei voi “vain hyötyä sinusta”, sillä olet halunnut olla hyödyllinen.

Aina ajatukset kaverisuhteista eivät vain välttämättä mene yksiin ja toinen haluaisi olla enemmän yhteydessä tai esimerkiksi läheisempi kuin toinen. Tai toinen haluaisi käyttää toisen vapaa-aikaa asioihin, joihin hän ei itse halua. Kuten sanotaan, eniten toisesta ihmisestä oppii silloin, kun he eivät saa sinusta sitä mitä haluaisivat. Ajatuksia ihmissuhteista, ystävyydestä ja ajankäytöstä on varmasti yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin. Tämän takia mielestäni on älyttömän tärkeä oppia, ettei ihmisiä kuulu ottaa niin kuin sinä heidän haluaisit olevan, vaan niin kuin he ovat.

Mielestäni on enemmän kuin luonnollista, ettei kaikkien kanssa ihmissuhde toimi samalla tavalla tai yhtä syvästi. Niin ikään on luonnollista, että elämässä on muutama hyvä ystävä ja enemmän kavereita. Toisilla taas on vain yksi hyvä ystävä ja joillakin pelkästään paljon kavereita. Ihmissuhteet vaativat aina panostusta, joten ei ole ylimielistä, itsekästä tai epäsoveliasta panostaa niihin ihmisiin, ketkä tuntuvat itselle oikeilta.

Totta kai eroavat näkemykset ihmissuhteen syvyydestä tai torjuminen tuntuu inhottavalta. Nopein ratkaisu omaan kipuun on etsiä vikoja vastapuolesta. Vaikkapa sitten toisen ylimielisyydestä, hyötymishalusta tai itsekkyydestä. Minun mielestä kuitenkin tärkein muistaa jokaisessa ihmissuhteessa on se, että meillä voi olla valtavia näkemyseroja ja se oma näkemys on aina subjektiivinen. Se, miltä joku näyttää tai tuntuu sinusta – ei tee siitä totta, muuta kuin sinun omassa tarinassasi.

Muistetaan siis pysähtyä ennen kuin tuomitaan. Ymmärretään, että omat näkemykset on vain näkemyksiä ja että toinen voi nähdä asiat eri tavalla. Kyllä ne oikeat ihmiset jokaiselle löytyy, joten vihataan vähemmän ja rakastetaan enemmän. Toiset ihmissuhteet säilyy läpi elämän, joidenkin kanssa kasvetaan erilleen ja välillä elämään ilmestyy uusia timanttisia tyyppejä. That’s life.