Se, miten annat muiden kohdella itseäsi määrittää osan onnellisuudestasi.

Varmaan jokaisella meistä on ollut vaikeita ihmissuhteita, riitoja, surua ja murheita elämässä. Välillä kuitenkin kannattaa pysähtyä ja katsoa ympärilleen tarkasti: Nostavatko ystäväsi sinua ylöspäin vai vetääkö joku sinua toistuvasti alaspäin?

Jokaisella meillä on oikeus olla rauhassa, kuuntelematta huutoa tai syytöksiä. Elää elämää, jossa ei tarvitse yrittää miellyttää tullakseen hyväksytyksi tai taistella saadakseen arvostusta. Jokaisessa tasapainoisessa ihmissuhteessa keskustelu ja ymmärrys on niin vahvasti läsnä, ettei kummallakaan osapuolella ole tarvetta tökkiä toisen heikkouksia tai yrittää loukata, alentaa tai haukkua.

Kuinka usein huonoa käytöstä sitten katsoo läpi sormien? Jos ystävieni kanssa käymiin keskusteluihin on uskominen, niin aivan liian usein. Varoitusmerkkien pitäisi ennemmin olla “deal breakereita”, juttuja joiden pohjalta päättää kuuluuko toinen ihminen omaan elämään vai onko parempi jatkaa erillään.

Vuosien tunteminen, sukulaisuus tai yhteinen harrastus ei ole syy kestää huonoa käytöstä. En kuitenkaan kehota vihaamaan ketään, mutta mielestäni omasta lähipiiristä kannattaa olla tarkka. Se nimittäin joko auttaa sinua saavuttamaan unelmiasi tai repii sinua alaspäin vaikeuttaen matkaasi. Haluatko mieluummin kunnon ponnahduksen vai säkillisen kiviä selkääsi?

Kun oppii tuntemaan itsensä paremmin, tietämään oman luonteensa heikkouksineen ja vahvuuksineen, on muiden käytökselle helpompi asettaa rajat. Rajoista ei tarvitse riidellä tai pitää meteliä, vaan ne voi osoittaa lempeästi. Muista, että sinä olet lopulta vastuussa siitä kenen kanssa käytät aikasi.