Laitoin viikonloppuna Instagram stories-osioon kyselyn, jossa yksi kysymyksistä oli “Haluatko lapsia?”. Tämä kysymys herätti teissä monenlaisia tunteita ja olen todella kiitollinen siitä, kuinka ajattelevia ihmisiä siellä ruudun toisella puolella on. 

Tulos yli 300 vastaajan jälkeen oli 84% kyllä ja 16% en tai luultavasti en. Sain useamman viestin, jossa pohdittiin lasten hankkimista. Mistä tietää, että hankkii niitä oikeista syistä eikä esimerkiksi ulkoisten paineiden tai yhteiskunnan odotusten takia? Miksi kolmekymppisille varsinkin parisuhteessa oleville luodaan niin kovat paineet perheen perustamisesta? 

Tunnen itse todella ihanan pariskunnan, jotka ovat perustaneet perheen parikymppisenä, muuttaneet siihen unelmien omakotitaloon ja eläneet ihanaa perhe-elämää lemmikkinsä ja lastensa kanssa.

Tunnen myös todella ihanan pariskunnan, jotka ovat olleet useita vuosia parisuhteessa, onnellisia ja matkustavat yhdessä ympäri maailmaa. Keskittyvät rakentamaan uraa ja haaveilevat muuttavansa yhdessä ulkomaille. 

Molemmat pariskunnat ovat kolmenkympin tienoilla, mutta vain toiset ovat  saaneet kuulla ihmetystä itsekkyydestään. “Sinua sitten myöhemmin harmittaa, jos et saakaan enää lapsia” tai “Aika itsekästä käyttää kaikki rahat itseesi” ovat oikeita, heidän kuulemiaan mielipiteitä. Eikö jokainen meistä saa itse päättää asioiden tärkeysjärjestyksen? Miksi kukaan ei kerro toiselle pariskunnalle, heidän menettäneen jotain kun he eivät ole matkailleet maailman ympäri? 

Miksi meidän pitää selitellä eroavia valintojamme muille? Muistan, kun itse lopetin muutamaksi vuodeksi alkoholin käytön kokonaan. Juhlissa uudet ihmiset halusivat aina syyn juomattomuudelleni. Olinko raskaana? Vai oliko minulla alkoholiongelma? Vai olinko sittenkin darrassa? Ei, mä vaan osaan nauttia olostani selvinpäin, jopa erittäin paljon enemmän kuin humalassa. 

Kun kerran sanoin yksissä illanistujaisissa, etten ole varma haluanko ikinä lapsia. Uskon olevani yhtä onnellinen sainpa niitä tai en. Tärkeämpää minulle on olla onnellinen yksin, elää elämää, jota rakastan ja jos bonuksena löydän ihmisen, jonka kanssa haluan olla ja jonka kanssa parisuhde toimii, se on vain plussaa. Tilanteen mukaan voi sitten miettiä haluaako lapsia vai ei. Yhtäkkiä puhuimmekin kaikki siitä, kuinka kovia paineita lasten hankkimisesta on koettu. Ristiriitaisia tunteita siitä, miksi ei halua lapsia ja pitääkö niitä haluta?  

Mielestäni lapset pitää hakkia oikeista syistä, rakkaudesta ja siitä, että voit jakaa onnesi heidän kanssaan. Kellään toisella ei ole oikeutta päättää puolestasi mitä sinä haluat. Jos sun sukulaiset tulisivat antamaan sinulle tyylivinkkejä suoraan 60-luvulta, niin sinähän nauraisit? Miksi sitten otamme näin merkittävästä asiasta paineita?